keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Udmurtia mielessäin



Udmurtit, venäjäksi udmurt, Votjakit; suomalais-ugrilainen permiläiseen ryhmään kuuluva kansa Itä-Venäjällä; 710 000 henkeä. Votjakin kieli, udmurtti, on saanut vaikutteita turkkilaisista kielistä. Udmurtia puhuvia oli 1990-luvun puolivälissä Venäjällä noin 500 000 henkilöä. Lähin sukukieli ovat syrjääni (komi) ja permjakki, joiden puhujia on 1990-luvun puolivälissä yhteensä 350 000 henkilöä. (Netistä.)

Töölön kirjastossa esiteltiin Savukeitaan VOLGA-teos 14.9.2010. En tullut ottaneeksi pockarillani kuvia. (Otin muutaman pitkähkön videopätkän, mutta niiden liittämistä blogiin olen kavahtanut. Eikä lupaakaan ole.)

VOLGA, antologia.
Toimittanut Ville Ropponen.
savukeidas 2010. 272 sivua.

Tulin tilaisuuteen hiukkasen kai myöhässä: Raitsikka häipyi nenuni edestä Pasilasta ja odotin seuraavaa, joka toki tuli.

Kännykän A1-maksuyhteyskin toimi eli istahdin raitsikan penkille ihan laillisesti matkani maksaneena .-)

Volga-antologia esittelee 14 nykykirjailijaa Marista, Mordvasta ja Udmurtiasta.
Runojen lisäksi teoksessa on taustatietoa Volgan mutkan maantieteestä. Tietoiskut palvelevat runoja ja soveltuvat mielestäni hyvin samoihin kansiin. Teoksen tietojen mukaan Volgan perinteisesti suomalais-ugrilaisilla alueilla asustelee pari miljoonaa sukulaistamme: mordvalaisia 844 000, udmurteja 637 000 ja mareja 605 000.

Marinmaasta soisi puhuttavan laajemminkin. Marit (aikaisemmin tšeremissit) on suomalais-volgalainen (volgansuomalainen) kansa Venäjällä. Noin puolet mareista asuu Marin tasavallassa Volgan mutkan tienoilla, ja nykyään heitä asuu vainojen seurauksena myös Baškiriassa, Tatarstanissa, Udmurtiassa sekä Permin aluepiirissä ja Sverdlovskin alueella. Vuonna 1937 Stalinin vainoissa koko mariälymystö murhattiin.

Marit jakautuvat kolmeen ryhmään asuinpaikkansa perusteella. Volgan pohjoispuolella asuvat niittymarit, Volgan etelärannalla vuorimarit, ja itämarit Belajajoen alajuoksulla Baškiriassa. (Lähde: Internet.)

Marien alueella on Suomen lapistakin tuttu joen patoaminen. Valeri Mikor kertoo novellissaan "Ensilumen hehku Sura-joen rannalla" miten Marin alueelle nouseva Tseboksarin sähkölaitospato nostaa veden pintaa niin että Vuori-Marista jää kolmasosa veden alle ja 8000 vuorimarilaista joutuu etsimään itselleen uudet asuinpaikat.

Kirjasta lainaan Udmurtien osastolta sivulta 58, runoilijana Arzami Otsei / Kari Sallamaan suomentamana:

Mustat puhelintolpat unohtavat
syntyneensä puusta.
Enää ne eivät kähise, eivät laula,
eivät löydä ilmasta paikkaansa.
...


Myös seuraavasta runosta haluan lainata pätkän sen alusta; koko runoja ei Suomessa kai oikein suvaittane lainattavaksi tässä Kirjallisuuden Ilmestyskirjan Pedoksi luokitellussa Internetissä?


Ikkunan takana ulvoo, huitoo tuuli,
lasia nuolee pitkällä kielellään
...



Hyllyssämme on myös lisää Udmurtiaa; kansalliseepos Dorvyzy. Sen latasin Lulu.commin bittikaupasta. Säästin postituskulut ja printtasin oopuksen kotonani. Sopii ihan hyvin lukemiseen, nyt lainaan sen loppupuolen Kymmenes laulusta sen kaksi viimeistä riviä (sivulla 107):



Vähitellen poiskuolevi
koko rotu ihmisinehmoisten.



Mihail Hudjakov, Dorvyzy, Udmurttien kansalliseepos.
Toimittajat: Daniil Jasin ja Vasili Vanjusev, suomenkielisessä teoksessa Esa-Jussi Salminen.
Suomennos: Esa-Jussi Salminen & Jorma Vakkuri.
Paino: Lulu.com 2009.

Katso linkkejä:

http://www.lulu.com/product/paperback/dorvyzhy/4361979


http://www.parnasso.fi/kritiikit/2009-12/kulta-aikaa-odottaen/


http://mataleena.blogspot.com/2010/09/marilainen-lehma.html


...

Ei kommentteja: