Robert Creeley

Runoilijat kirjoittavat jotta saisivat tunnustusta ja hyväksyntää, eikös niin? Robert Creeley

Sanat ovat jotakin mitä voit kantaa päässäsi.

Lainaus haastatteluista, mm: Lewis MacAdams ja Linda Wagner-Martin, The Art of Poetry No. 10. The Paris Review No. 44, 1968. Seuraava runo on Creeleyn Kootuista sivulta 645. Kirjoitusvuosi 1975:

Mutta

Ei pitäisi
kävellä yksin. Se on

hupsuutta. Mutta
puut,

tie, ovat 
seuraa. Mutta 

ilman toista,
mikä on tosi

paitsi yksi, hyödytön,
näkee itsensä ohittavan.

Olen omassa runonkirjoituskieliopissani vieroksunut mutta-sanaa. Sen pitää nousta tekstistä ilman että sitä tökitään erityisesti sanana silmille. Ja nyt Robert roiskuttaa sanan kolmasti ja innoissaan vielä nimeää runon sillä. Oi aikoja. Tosin kolmas mutta on oikeastaan "paitsi"... (but one)

Teos joka minua tällä kertaa on innostanut:
The Collected Poems of Robert Creeley 1945 - 1975.
(University of California Press,
672 sivua.
Ilmestymisvuosi 2006.

Robert Creeley syntyi 21.5.1926 ja kuoli 78 vuotiaana 30.3.2005. Esikoiskokoelma Le Fou ilmestyi 1952. Creeley oli Black Mountain runoliikkeen yksi keskeisiä hahmoja. Henkistä kanssakäymistä hänellä oli erityisesti Charles Olsonin kanssa. Muista runoilijoista Creeley mainitsee aika usein seuraavat: Robert Duncan, Paul Blackburn, Denise Levertov, Cid Corman.in ja vanhemmista William Carlos Williams ja Louis Zukofsky.

Seura on se millä on merkitystä.

Asiat on tehty sanoista. (Robert Creeley.)

Creeley kirjoitti ajoittain hyvinkin lyhyitä runoja, niin että sanat alkoivat käpertyä omaan itseensä, jokainen kirjain pursuta yli. Mutta paikoin kuitenkin rehevästi. Luonnollisesti kirjalliset piirit ovat seikkaa paheksuneetkin.

Mutta silti näyttäisi nyt olevan niin että Robert Creeley on nousemassa yhdeksi Ameriikan tärkeimmistä runoilijoiksi, - ainakin sadan parhaan joukkioon vuoden 1945 jälkeen julkaisseista. Ron Silliman on laskeskellut että vuoden 1945 jälkeen USAssa olisi ainakin 10.000 julkaissutta runoilijaa. Kuka heitä lie laskenut.

Toki varmaa on että siltä kielialueelta runoilijoita ja kokoelmia löytyy. Ja jos vaikka heitä olisi vain 5000 niin joukosta erottuminen on sinällään osoitus jostain muusta kuin pelkästä sattumasta.

Kuten Suomessakaan ei rivikokoelmia (termi J. T.n) amerikoissakaan hirveitä määriä suuresta kielialueesta huolimatta osteta. Kokonaan eri asia on Internetistä tapahtuvien runoilija- ja runohakujen suuri määrä. Internet tietolähteenä on tekijänoikeudellinen ilmestyskirjan peto (termi W-Suomessa eräiden kalkkisaivoilla varustettujen kirjallisuus-aktivistien takavuosien päät syvään kaikkitietävästi nyökkäillen lausuttuna .--(

Ilman Internettiä jää helposti tiedostamattomuuden katveisiin. Hyvin harva runoilija Suomessa vuodattaa edes näytteitä kirjoituksistaan Internettiin. Joidenkin kohdalla ymmärrän julkisuuden pelon, jollei teksti kestäkään suurempaa näkyvyyttä?
Mallia antaa Suuren Zokofskin viulisti-poika, joka on julistanut että hänen faijansa tekstejä ei saa näkyä netissä ilman että rahaa hänen kirstuunsa kilahtaa.

Eipä tuota Z-runoilijaa Internetissä paljoakaan tunnu näkyvän. Lieneekö hän edes kunnollinen runoilijakaan, rohkenen epäillä. Tämä Suuri Z. Ja kuka hän edes on?

Internet jää kuitenkin Suomalaistenkin kirjoittajien lähes ainoaksi kanavaksi olla olemassa, kun tämän WSOYn hollantilaisen potaattigurun nitistykset lopulta nitistävät aivan kaiken kirjallisen elämän? Kun Sofi Oksasenkin myyntiluvut ovat kuin koleratautisia ruttoperunoita kaupallisen kustantamon optiokähminnöissä?

Kuulen isoisäni suunnalta Vahdon takametsistä mutinaa, että sinne takametsien kivenkoloihin niitä gevääreitä kyllä taisi silloin aikoinaan jäädä...

Kyynisyys valtaa jollei maailmaa niin usein minun mieleni.

Makuasiat ovat lopulta henkilökohtaisia mieltymyksiä. Jos on tarpeeksi kova nälkä niin suolaisen erämaan tuulissa kuivanutta makkaraleikettäkin söisi kuin parasta Gourmet-ateriaa ikinänsä. Yksi herkkupala Creeleyltä:

Perhe

Isä 
ja äiti 
ja sisko
ja sisko
ja sisko.
*
Tässä ollaan.
On viisi tapaa
sanoa tämä.

(Kootuissa sivulla 381.) Että kirjoittaa lyhyesti ei tietenkään todista lauseen tiiviydestä mitään. Lyhyillä riveillä voi myös mässätä. Mutta tietenkin, mitä lyhyempää teksti on niin sitä vaativampaa se on. Herää luonnostaan kysymys ympäristöstä, mitä jätetään juoruamatta. Sivulla 561 on runo:

Alice

Omena hänen 
silmissään.

Sivua ennen tätä oleva lyhytruno päättyy lauseeseen: Koe se / kahdessa paikkaa.

Ps. sivun 560 runo koko pituudessaan, käännösversio II:

Kaksi 

Valo painaa 
valoa, käteen, 
silmään. 

Tunne se 
kahdessa paikkaa.

Robert Creeleyn vasen silmä vaurioitui liikenneonnettomuudessa hänen ollessaan kaksivuotias ja häneltä jouduttiin poistamaan vasen silmä. Muutamissa Creeleyn runoissa sana I voinee kuulla kuin Eye. (Minä = "I" lausutaan kuten "eye", silmä.) Robertin isä kuoli kun hän oli neljän.

Robert Creeley ei hävennyt julkaista eroottissävyisiäkään runoja. Minä laskisin sen hänelle lisäeduksi. Selasin Kootut runot nopeasti ja silmiini tarttui muutama kauniisti mainittu elimen nimi, ja ihan kauniisti verbaaliseen ympäristöönsä asettuneina. Ei sen hirveämpää. Toki sekin joitakin piirejä voinee tukahduttaa. Mutta ne piirit eivät käsittääkseni käsitä runoudesta muutenkaan paljoakaan.

- Mutta te muut, menkää ja lukekaa ja paheksukaa! Näin tärkeä Koottujen Runojen valikoima varmaankin löytynee kunnallisista kirjastoistanne. Jollei niin Visalla vähän vinguttaen Amazon sen kyllä postittaa; ja Euro kreikkalaisten tuhoamisyrityksistä huolimatta on edelleen hengissä ja vahva ja sillä saa mukavasti USD-hinnoiteltuja kirjoja...

Esa Mäkijärvi on myös suomentanut kaksi Robert Creeleyn runoa, kts:

http://uusiblast.blogspot.com/2009/02/kaksi-robert-creeley-kaannosta.html

Seuraavassa linkissä on Lahden kaupunginkirjaston keräämänä tietoja Robert Creeleyn suomennetuista runoista:

http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi/PoemList.aspx?AuthorID=cf6771f7-7a54-4afa-a73b-34f892799b47

Tästä löytyy maineikkaan Paris Review - lehden haastattelu:

http://www.theparisreview.org/interviews/4241/the-art-of-poetry-no-10-robert-creeley

Cortland Reviewissä oli myös mielenkiintoisia ajatuksia:

http://www.cortlandreview.com/creeley.htm