tiistai 28. syyskuuta 2010

Sarjasta loittonevat sateenkaaret


 
sateenkaari
tarvitsee
taivaan

muuten hän ei ole pysyvä

lippu on lippu kun se pitelee narusta
ja liehuu


kullattu orkidea
joka on lakannut
kasvamasta

olisi valmis
keinumaan keinutuolissa
eläkepäivinään

auringon noustessa merellä
on valo

on aikaa ajatella
että taivas on vain peite

todellisuus

irtonainen
ajan
palanen

kuin taivaasta räpsätty valokuva

... sateenkaari ei kasta ,,,

tuulen
pelkistämät
sallitut värit

silkkaa heijastusta

silmäkalvon rappeutuma

kun tulee tarpeeksi
iäkkääksi

ja alkaa käninällään
häiritä

jo itseäänkin


sitten kun tulee niin märkää
että sadekin kastuu



kuviteltu
tulevaisuus

kuin soutuveneen tappi
== turvonnut -
on kohonnut oksalle
kuivumaan



Ei kommentteja: