tiistai 28. syyskuuta 2010

Sarjasta loittonevat sateenkaaret





  
sateenkaari 
tarvitsee 
taivaan 

muuten hän ei ole pysyvä 

lippu on lippu   kun se  pitelee   narusta 
ja liehuu 


kullattu orkidea 
joka on lakannut 
kasvamasta 

olisi valmis 
keinumaan keinutuolissa 
eläkepäivinään

auringon noustessa merellä 
on valo 

on aikaa ajatella 
että taivas on vain peite 

todellisuus

irtonainen 
ajan
palanen 

kuin taivaasta räpsätty valokuva 

... sateenkaari ei kasta ,,,

tuulen 
pelkistämät
sallitut värit

silkkaa heijastusta

silmäkalvon rappeutuma 

kun tulee tarpeeksi 
iäkkääksi  

ja alkaa käninällään 
häiritä 

jo itseäänkin


sitten kun tulee niin märkää 
että sadekin kastuu  



kuviteltu
tulevaisuus 

kuin soutuveneen tappi 
== turvonnut -
on kohonnut oksalle
kuivumaan 



Ei kommentteja: