Tämä nyt julkistettava kolmirivinen ei vaatisi repostelua asettuakseen ymmärrettäväksi: Sana merelle; tarkensin valtamerestä sillä sehän se siellä Kushiro Hokkaidolaisen oleskelupaikoilla oli idässä loiskuvana kutsujaan herättänyt. Emostaan irtautuneelle puun lehdelle näkemys on mittakaavakysymys.
Näennäisesti runo kuvaa vain vääjäämätöntä syksyn alkavaa vaihetta. Valtameri tuskin on tietääkseen maissa tapahtuneesta draamasta.
Jos haluaa sukeltaa syvemmälle merkityksiin niin puusta irronneet lehdet = tarpeettomaksi ajatuneet hylkiöt, kuten esim. Suomessa Kataisen hallituksen kiroaman julkistalouden turhaketyöntekijät, tai muuten vain syrjäytyneet.
Onko Valtameri kutsu vai kadotus? Entisenä merimiehenä näkisin sen pelastavana kutsuna?
Syksyn puhurissa
irronnut lehti
liitää valtamerelle.
Tekstit
2 kommenttia:
Olen katsonut talvimyrskyn aikana Tyynen meren tyrskyjä 200 metriä rannasta pystysuoraan ylöspäin. Ei voinut kuin ryömiä nelinkontin harjanteen reunalle ja kurkistaa hyvin varovasti alas.
Isot tukit, epäilemättä Japanista ajautuneet, näyttivät tulitikuilta. Rannalle piti mennä härnäämään tuulta. Mutta äkkiä sieltä oli paettava, kun nousuvesi alkoi tulla vielä tavallistakin nopeammin.
Tuuli antoi vauhtia kohti metsän suojaa.
Minä en ole Tyynen meren puolella ollut kuin Okinawalla. Tyyntä ja leppoisaa.
Joskus ajattelin että olisiko valtameren rannalla mielenkiintoista elää.
Jack Kerouac ei pitänyt jatkuvasta meren jyrystä.
Ja nyt kun tietoisuuttamme on muistutettu tsunameista, niin ei kai ihan rannalla kannata kovin pitkään viivytellä edes.
Mutta terveisiä,
metsät suojaavat puita tuulilta,
tuulet häipyvät
ja hiljaisessa metsässä
kaukana aaltojen äänistä
männystä tipahtaa käpy
ja kopsahtaa neulaspolulle...
(eikös olekin kaunis pätkä!)
Lähetä kommentti