Jouni Inkala on julkaissut kahdeksan runokokoelmaa, joista viimeksi Minkä tietäminen on ihmiselle välttämätöntä kokoelman vuonna 2008. (WSOY) Inkala luki Turussa runojaan, ja myös keskusteli runoudesta.
Runouden liikerata ja heilurin liike.
Se minkä tietäminen on välttämätöntä on runoutta.
Monisäikeisessä keskustelussa yleisön kanssa runouden olemus asettui teemaan ja sen ulkopuolelle, kuten keskusteluissa pitäneekin käydä.
Kaksirivisesti asetelluista runoista virisi myös raikas keskustelu; mistä on kysymys: runon ilmavuudesta, rytmistä, että kahden runorivin jälkeen lukijalle tulee ohje olla hompsimatta, pysähtyä hetkeksi, mutta että pysähdys ei silti välttämättä ole pysyvä koska lause jatkuu, ikäänkuin hetkeksi parkkipaikalle pysähdettyään.
Ulkona vaelteli puolikas kuu kirkkaalla taivaalla, ohitti Tuomiokirkon tornin riittävän etäältä, jatkoi matkaa. Mutta ei kääntynyt takaisin. Kuu ei ollut heiluri.
Inkalan rauhallista ja tasaisen selkeää puhetta kävi kuuntelemassa mielellään, hyvillä mielin.
Lainaan kokoelmasta Minkä tietäminen on ihmiselle välttämätöntä runon Istunto 1. säkeistöä:
Etäisyys kahden kehon välillä, juuri nyt, kohteliaan tilan antamisen merkki. Keskinäisen kunnioituksen sopivan turvavälin, ihovesien reviirin sanelema.
Esimerkki kaksirivisyydestä Charles Olsonilta (http://juhanitikkanen.blogspot.com/2008/07/charles-olson-disposition.html, runo The Disposition.
Labels:
Jouni Inkala, Minkä tietäminen on ihmiselle välttämätöntä,
Turun Runoviikko 2008
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti