Turussa satoi tänään, ja puuskainen tuuli toi mieleen kaukaisia muistoja meriltä. Joskus aamulla laivan kannella oli sinne lentäneitä lentokaloja. Mietimme että voisiko niitä syödä; emme koskaan syöneet vaan huuhdoimme ne takaisin mereen.
Lentokala ei oikeastaan lennä, vaan syöksyessään suuren mainingin kyljestä pakoon häntä syömään hätyyttävää petokalaa se liitää aaltojen välissä muutaman kymmenenkin metriä. Jos mainingit ovat tarpeeksi suuria ja ohipuuskuttava rahtilaiva osuu sen lentoreitille niin lentokala raasu lätkähtää laivan kannelle. Ei se siinä pitkään elävänä säily.
Markus Jääskeläinen
Lentokala
Otava 2008
Teoksessa, Jääskeläisen noin kuudes oma kokoelma, on 43 kpl runoja. Sivuja 56.
Sikermiä ei ole vaan kokoelma on olevinaan yhtä ja samaa sikermää. Erotin silti erilaisia aiheita; mm. järviluontoa, Australiaa. Yhdistävää jäntevyyttä tuova tekijä on toisen ihmisen läsnäolo, sen tuoma hellyys. Äkkiä luettuna kirjan parasta ainesta.
v alkoinen pilvi hulmahtaa vuorten rinnoille, tuuli kulkee paidan alla kuin nuoren miehen käsi(M. J. sivulla 30, runon PILVI VUORTEN YLLÄ loppurivit.)
Aiheena Australia ei tunnu vielä oikein synergoituneen Markus Jääskeläisen kirjoitusminään, toisaalta monet runot ovat yleisinhimillisiä ja voitu kirjoittaa missä vain.
Riisu vaatteet,
kuuntele kuinka sydän vyöryy
(M. J. sivulla 43.)
Koska Markus tuntuu nyt asettuneen Australian puolelle maapalloa ikäänkuin odottamaan eläkeikää siellä, niin ainakin jatkossa soisin samantien runomaisemia sieltä. Vai ovatko Australian runovaikutteet senverran vieraita, että ne mieluummin hämmentävät kuin innostavat? Englanniksi on vain yksi lyhyehkö runo. Toisen runon loppu on yhtäkkiä ranskaa. (?) Muut kotisuomea. Innostuin heti tuoreeltaan kirjoittamaan kokoelman sivulle 51 oman kommenttini, ikäänkuin runon:
Kuin olisin kalassa onkimassa lentokalan virvelillä jossa on for safety reason pätkäisty pala keskeltä pois. Kala syö sinun rakkaasi suudelmiin, hän on läsnä, leijuu auringon valosta yön pehmeään sykkeeseen, rivien välit pakottavat lisäämään lukijan omia sisäisiä salaisuuksia ja sekö joitakuita ärsyttänee.
Yksi asia joka minua ärsyttää on nämä Otavan paksukantiset runopaketit. Tämänkin kokoelman paksuihin kansiin hukkaantuu uusiutumatonta kirjahyllytilaa ihan turhaan. Lentokala ei ole yhtään sen parempi kokoelma vaikka sen kansiin tungettaisiin kuinka paksua pahvia tahansa.
Vertailun vuoksi katsoin Allen Ginsbergin Kootut 1917-1997,jossa on 1192 sivua mutta kokonaispaksuus vain 52 mm.
(Mutta mitä sillä on merkitystä.)
((Minulle silti on.))
(((Olenko tyhjä nipottaja?)))
Markus Jääskeläinen ei ole koskaan erityisemmin lörpöttelijä ollut. Lentokalassakin ounastelin paikoin mieluimmin liian niuvaa sanontaa kuin herkuttelua.
Minun vallassani on jättää sanomatta: sanon silti. (M. J. sivulla 5.)
Liika säästeliäisyys väärissä sanoissa, jättämällä vääriä rivejä, lienee yleinen runojensa painokuntoon hikoilevan runoilijan ongelma. Ei sen kummemmaksi esimerkiksi, mutta kun kerran tarttui silmään niin lainaan runon STILL LIFE (sivulta 9) lopusta kolme riviä:
Kukka ruukussa hengittää sisään, ulos. Siinä kaikki.
Mielestäni Rivi 3 olisi korvattuna jollain muulla tehnyt tästä oivallisen haikun. Tavujakin ihan oikein. Loppu, vallankin kun se on koko 12 riviä pitkän runon lopetus, ja sinällään erityisen ankarassa paikassa, pitäisi kestää se paine.
Edustan kantaa että ei kestä. Mutta voi tästä olla erilaistakin mieltä. Me kaikki luemme tekstiä joka kerta erilailla, riippuen mitä meille kaikille muuten kuuluu, tässä elämässä. Ylipäätään.
Sivun 9 runossa on rivi riviltä kerättynä myös montakin elementtiä, sisällöstä ei ole pulaa, pikemminkin ne alkavat jopa syömään toisiaan, ainakin pehmentämään. Lievä karsimisen paikka, vaikka toki Markus saa omia runojaan kirjoittaa miten hyväksi näkee. (- Kunhan en nyt vaan yritä esittää rutinoitunutta kippuranenäistä äreää runonlukijaa...)
Mielirunoni tässä kokoelmassa? Vahva ehdokas on sivun 16 runo ENNEN LÄHTÖÄ
Kaislikko riehuu niemennenässä tuuli puskee puita pinoon. Narulla tyhjä, riuhtova paita, pyykkipojalla kotipihassa kiinni.
Mutta kuitenkin, Markus Jääskeläisen kokoelma Lentokala on uinut minunkin kirjahyllyyni.
Jääskeläisen teksti on mielestäni johdonmukaista sitä kehitystä mikä runoudessa vyöryy, paikoin hallitsemattomasti; valtavirran runoilijat eivät kaikki noudata huippukriitikoiden maku-ohjeita. Runoja ilmestyy vuosittain runsaasti, ongelmana on että niiden kaikkien seuraaminen on mahdoton tehtävä. Kirjastot valikoivat. Lehdet eivät esittele kuin osan. Harva innokaskaan lukija ei pysty motivoitumaan ihan jokaisen kokoelman ostamista kirjakaupasta, eikä niitä kaikkia ihan joka kirjakaupasta edes saa, paitsi jos osaisi tilata.
Oman kappaleeni löysin turkulaisesta divarista, maksoin siitä 6 €. Joku teoksen hankkinut tai saanut oli sen sinne kantanut. Minä kannoin ulos. Mielestäni minun kannatti.
Ruohon sormet tapailevat viluista vartaloa,
hän nousee vihreältä vuoteelta,
laskee jalkansa ilmaan, se kannattaa.
(M. J. sivulla 50.)
Lentokala lentää, aalto jatkaa matkaansa, horisontti vyöryy kohti
Tämä kolmirivinen yllä on Tikkasen; Terveisiä, Markus.
Juhani Tikkanen, runoilija Turun Raunistulan köyhälistön kaupunginosassa marraskuun 18. päivänä 2008, kun ulkona puistelee sadetuuli puuskittain, ryskyy, humisee. Ilmalämpöpumppu hurisee tuskin kuultavasti tasaista lämpöä sisään. Talvi lienee matkalla.
http://mataleena.blogspot.com/2008/11/markus-ja-lentokala.html Mataleena kirjoitti lyhyen jutun Lentokalasta omaan blogiinsa.
Lisäys:
Olen vanhalla kotisivullani esitellyt Markus Jääskeläisen muita kirjoja seuraavasti:
http://www.saunalahti.fi/~juhatik/pohdinta/mjvalmis.htm
(Markus Jääskeläinen, kokoelma Valmis vuodelta 2004.)
http://www.saunalahti.fi/~juhatik/pohdinta/mjvaroit.htm
(Kokoelmasta Tässä hetkessä, varoittamatta vuodelta 2001.)
http://www.saunalahti.fi/~juhatik/pohdinta/mjaaskel.htm
(Kokoelma Testamentti vuonna 1998.)
http://www.saunalahti.fi/~juhatik/pohdinta/intianru.htm
(Hän jota ei ole, Intian englanninkielisen runouden antologia,
Nihil Interit ry, 2003. Kääntänyt Markus Jääskeläinen yhdessä Merja Virolaisen kanssa.)
2 kommenttia:
Moi Juhani,
Kiitokset Lentokalan arvioinnista. Pistin omalle sivulleni muutaman sanan keskustelun jatkoksi.
http://albatrossi.wordpress.com/2008/12/04/parempi-kuin-ei-mitaan/
Markus
Juu keskustelu on tärkeätä, sen ainakin pitäisi olla.
Mietin kysyä mutta ilmaisin kai itseni huonosti; jostain tuli tunne että Lentokalan teksteistä jotkut olivat pari vuotta vanhempia?
Tuosta matkailumainos-puutteesta, eli siitä että Australia eikä NZ niin paljon leimannut Lentokalaa on myös minulle tuttua: Muualta maailmasta suodatettu teksti niin että se on luontevaa eikä eksotiikan, erilaisuuden hämmästelyä on vaikea asia.
Vai onko se vaikea asia vain lukijoille.
Minua siitä varoitti erään kustantajan eräs toimittaja, kauan sitten. Teksteissäni oli kai joitain muita maita kuin tämä itsenäinen Suomemme .-)
Eletään!
Lähetä kommentti