Runoja ja äänirunoja: Jonimatti Joutsijärvi, Olli-Pekka Tennilä, Eiríkur Örn Norðdahl
Tilaisuus oli ilmoitettu alkavaksi klo 20:00. Ovet olivat vielä tiukasti lukossa eikä paikkoja päässyt varamaan ajoissa.
Pohjaton palju puhaltuu ympäriinsä syksyn tuulessaYosa Buson (1716-1783)
Kävimme ottamassa vauhtia entisessä irkku-baarissa, nykyisin Alvar. Koska olimme kuumissamme otimme EU-isänmaa-juomaa, Camparia, suomalaisittain jäillä. Olisimme sielläkin viihtyneet, mutta klubille pääsi lopulta sisällekin.
Kannatti kiipustaa.
Jonimatti Jousijärven esityksen olisi kuunnellut pariinkin kertaan; toivottavasti joku tallensi sen? Islantilaisen Eiríkur Örn Norðdahl.in ääniruno oli näyte siitä että äänihuulilla ääneen tuotettu runous on musiikkia. - Noinkohan islantilaiset uroot tuhatluvulla saagojaan esittivät? Siemailivatkohan kurkunkostukkeeksi välillä vähän simaa ?-)
Kolmas runoilija oli Olli-Pekka Tennilä, jonka lukemisesta suurin osa yleisöstä, me mukaanlukien, kuuntelimme intensiivisesti. Teksti sopi Olli-Pekan suuhun ja klupin matalaan, mustaan tilaan. Baaritiskin vaimea taustamusiikki jos mahdollista antoi runoihin täytettä, jollei sanoisi kostuketta.
Klupitilan läpi edestakaisin ramppaava yleisö yläkerran nuorisodiskoon hiipi spottivaloissa hiljaa, kuin valmistautuen kestämään omat äänensä yläkerrassa.
Runojen jälkeen nähty tanssirunoesitys oli raikkaan dynaaminen. Teksti taipui tanssiin, eivätkä esiintymislavan yli viuhahtavat yläkerran diskoon hipsivät sitä häirinneet, antoivatpa oman liike-energiansa tekstiin. Tanssirunon esitti Satu Tuittila.
Jos yhden murinantapaisen sallisin niin keskustelu esiintyjien ja yleisön kanssa ei ollut mahdollistettu. Sikäli siis vanhanaikaisen elitistinen tapahtuma !-)
Vanhoilla kotisivuillani olen jutustellut sekä Joutsijärven että Tennilän kokoelmasta pienet lukukokemukseni.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti