istun 

    & 

      katselen 

  miten vuosi loppuu 

    
                       pimeää

Copyright Tikkis, suom. versio j.t.

kävellessäni

ohittamani ilma

pyörteilee jälkeen

välipäivinä

räntää leijuu pihalle

kutsumatta

vesi kiirehtii  

1.



varis raakaisee    

yksi harakka vastaa    

piha hiljenee  




2.


pilven raosta   
laihtuneen kuun sakara   
valaisee pihaa  

Tapaninpäivä!
On vieläkin vihreä --
Joulukuusemme

Vuoden 2017 jouluista # 4

Näin lyhyt päivä
nautiskella valosta
yötä ennen

(Tikkis 2017)

Hiljainen katu.
Kynttilä lepattaa --
Joulupäivä!

Vuoden 2017 jouluista # 3

Hämärä päivä …
miten harakka näkee
lentää kotiinsa?

(Kushiro Hokkaidolainen)

Vuoden 2017 jouluista # 2

Näkee vieläkin
miten ne kasvoivat
paljaat talven puut

Kobayashi Issa

Suom. versio Juhani Tikkanen

Vuoden 2017 jouluista

Talvinen tuuli –
illan varis ei löydä
itselleen suojaa

Kobayashi Issa (jap. 小林一茶, 1763 – 1827)

Suom. versio Juhani Tikkanen

En ole vakuuttunut 
auringonlaskujen pysyvyydestä 
kunhan edes nousisi 

sinisten pilvien takana


Taivaan asiana olisi olla valo. 
Säännöllisesti. 

Ainakin näin keskellä päivää.




Kävelemme hämärisssä kaupungilta kotiin. 
Emme edes kiitä katuvaloja, että ovat olleet 
olemassa 
         ja päällä, valot.



Kävellen ruuhkassa pääsee ohi,
ehtii.

Toista ihmistä ei saa ampua. 

Ruudin savu ei ole terveydeksi 

     edes ampujalle.


Veitsien tarve on kasvanut maailmassamme. 

Ihminen on eri mieltä 
   vieraan kanssa, 

      oudon,

vaikka olisi kaksi jalkaa, kättä,

                ja silmää,. Korvat. 

Vain yksi suu. 


               Vaarallinen.

Harakka kutsuu
toista harakkaa luokseen --
heti hämärtää!

Varis riitelee
harakan kanssa
paljaalla oksalla

Lumeen pudonnut
harottava ajatus
odottaa kesää

tässä se menee 


ilman valoja ei näe 
       keskiyön hetkeä 
  taittuuko 
      valuuko aika 


        edes pimeää 




yö on pitkällä 
kynttilä on sammunut 


      hiljainen katu 

      vielä yksi auto ajaa ohi    (taas) 

      autot parkissa vaiti

Oi Suuri Buddha!

Sylisi varmaan täyttyy

näistä lumikukista!

Copyright Kikaku (1661 - 1707. Suom. versio j.t. Vielä toinenkin Kikakulta:

Buddhan synttärit --

orpopojasta tulee

temppelin lapsi.

kun tuuli tyyntyy

ihminen kuvittelee

että on kaikki

Copyright Tikkis, suom. J. T.


ceasing wind

fancing

to be all

tuuli ei väsy -

tunturi tunturilta

utu sinistyy

näin kirkas ilma

hetkessä savusumu

hyökkää paikalle

rinteeltä vyöryy
lumisia palloja
sinne ja tänne

Tämäkin aikoinaan operaattorin (Elisa Oy) lopettaman Fierran jaanteita

jokea pitkin
nousee alaston tuuli
katsomaan minua

Sininen aamu,
siniset ajatukset –
lehdettömät puut.

Raastava tuuli —
tulitko taas tekemään
uuden tunturin?

Julkaistu aikoinaan Fierran-sivulla, jonka Elisa lopetti muutama vuosi sitten.

kotiinpaluu

tuuli

joka lähti kanssani

Copyright John McDonald, suom Juhani Tikkanen

värittyneet lehdet

puissa, maassa -

syksyn tuuli

Copyright Carol A. Anderson, suom Juhani Tikkanen

Lähde: Shiki

Flunssaa Saanalla

Saanatunturin
julkinen nöyryytys --
sininen flunssa

Label: alennustila -

talvipuu

oksat pukeutuneet

auringon valossa

Copyright Bill Kenney 2006, suom Juhani Tikkanen

Joulukuun räntää -
Pyhäaamun täysikuu
kuten ei kukaan

Heti roviot syttyvät?

Anteeksianto?
Suomalainen kirjallisuus
ja kovat kannet!

Ezra Poundia lukiessa # 4

Tihkuttaa


          sataa, 

   hämärä maailma.



Annetaanko anteeksi? 

Tuuli suhisee joella,

   kävelen joen rantaa.


Tunnen tuulen painon 
 se hiplaa maata

ei karahda kiville

tulee lähelle
             tunkeutuu 




Kevyt on tuuli, painoton

ei osallistu 

     kuin ohittamaan

Marras? 

 

 

Joulukuu juhlii,
yltä päältä (märkää)
sadetta


kääritty
allakan
kellon ympäri

Pihakynttilä
lepattaa henkensä edestä.
valo vilkuttaa.

räntasateessa 

 kolme sorsaa 
              meloo joessa 



puhuvat jotain outoa kieltä


 
           juntit!

että koko taivaan valo 

ei sadetihkun synkkyyttä 

pysty kirkastamaan!

Elämä lyhentyisi 
   keskeltä 

jos lentäisi Espanjaan 

ei koskettaisi maata
    kenties vasta kentällä.


Matkahuollon baari 
      menisi ohi 

   tai siis ali.



                  Paitsi 
  en ajatellut lähteväni 
      sen kauemmaksi 
kuin linja-autoaseman baariin 
lottoamaan.

Turun henkeen yksi waka-runo

jos mulki olis

siive ja ossais uira 

ni mää hyppäisi 

sorsie kans plutimaa 

ja sanosi vaa ett "väk väk!"

Aurajoki turva-aidataan?

Turussa Aurajokeen on vaadittu joen rannoille turva-aitaa.

Aurajokeen hukkuu kuulemma liian monta kansalaista, ja esityksen perusteella hukkumiset siis loppuisivat.

Kustannusarvio ei ole ollut esityksen liitteenä, mutta riippuen rakennetaanko uusi panssariaita koko joen alalle alkaen satamasta kurvaten Halisten koskelle ja takaisin niin muutama kymmenen miljoona ei riitä, sadoista miljoonista Euroista siinä puhuttaisiin.

Kysymykseen onko esityksen tekijällä yhteyksiä johonkin aidanrakennusfirmaan ei ole saatu.


Laadin kaksi luonnosta, jotka eivät ole haikuja, eikä senryuutakaan.
Mutta kolmella rivillä muutama sana, kai noissa jokin viesti lie?

1.

aidattu joki
pitää hukkuneet joessa
sorsien kanssa

2.

panssariaita
estää paluun takaisin -
jos tulee sota

Ezra Poundia lukiessa # 3

jos kertoo tuulesta 
     niin tyynellä 
        siihen ei uskota



kun myrsky riehuu 

     niin myrsky on myrsky

  johon tuulet ovat liittyneet

        ilma 
        ilmassa
        kiinni


kuin rakastavaiset  

mutta pihkassa

Ezra Poundia lukiessa # 2

minä käytän väljää puseroa 

   joka liikehtii    jos tuulee 

                 omiaan

eikä paljasta sisintäni 

                ulkomaailmalle




en tarkoita olla salainen

  mutta en aktiivisesti 
              viitsi kertoa 

                     kuin sopivasti 



sisintääni

syksyinen tuuli
tuskin kaipaa ihmistä
sössimään kaiken

Ezra Poundia lukiessa

vain minä tiedän 
      
       mitä mietin
                   haudon sisälläni


  ei se muille kuulu



jos kerron jotain 
     
      niin onko se ymmärrettävää ja oikeaa tietoa
jos osa siitä puutuu 


     kuten sisäänhengitys

jos kaikki pöly
olisi energiaa
maailma ehtyisi?

uneliaana
juon aamukahvia, -
santsikupinkin

vastarannalla
olisi tyhjä penkki
levähtää hetki

Huleviemäri
ei syksyn sateista täyty,
taivas tyhjene

Missä toverit ovat?

Käytiin Turussa katsomassa elokuva Toveri, missä olet nyt?

Sali oli lähes täynnä, ja sen jälkeen oli keskustelu ohjaajan kanssa.
Pari yleisöpuheenvuoroa jäi mieleen: Ensin SKP ilmoitti tykänneensä elokuvasta. Toinen taho korjasi yleistä luuloa STASista, että Stasia ei ollut vaan se on länsimaisten propagandaa! Jaahas?

Siltä pohjalta ei oikein kannattanut keskusteluun enää jäädä? Kiva että SKP sallii elokuvan. Ja kiva kuulla että Turussa on vankka mielipide Stasista! Turkukin voisi jotain ärhäkämpää perustaa Turun taudin syyllisiä vahtimaan ja kampittamaankin? Mutta se ei ollut Toveri-elokuvan rooli. Mekin muuten kävelimme leffaan, eikä kukaan Turun Hyvä-Veli systeemissä mukana ollut parkkimittarien kolikoita ryövännyt! :-)

Elokuva alkoi DDR.stä pari vuotta ennen kalliin muurin purkamista. Elokuva visiteerasi sitten Etelä-Amerikassa, jossa sikäläisten aktivistien avulla nykymenoa luodattiin. Libanonin osio oli mielenkiintoinen. Libanonissa voisi olla ainekset kuplivien energiaa ja vallanhimoa uhkuvien eri tahojen sulattamiseksi joksikin uudeksi voimaksi. Maaiman nykymeno tuntuu menevän takaisin menneisiin vihanpitoihin. Etelä-Afrikasta oli syväluotaavaa osiota.

Jäin miettimään DDR.ää. Kun Stalinin luottomarsalkka Zukov Berliiniin tankeillaan jyristeli niin mikä sen ajan historiasta johti DDR.läiseen kommunismiin ja salaisen poliisin mahtiasemaan koko osavaltiossa? Kutsutaan sitä nyt sitten ihan vaan poliisiksi, että ei tule isompaa riitaa?

Kaikki DDR.ssä asuneet eivät olleet kovinkaan innoissaan DDR.n hallintomalleista? Tosin suurin osa ilmeisesti oli, salaisen poliisin virat olivat hyviä virkoja ja suuri osa DDR.läisiä auliisti sitä avustikin. Pientä korvausta vastaanko? Myös paperiteollisuus tykkäsi toiminnasta, arkistointi ja kansioiden teko taisi olla paperitehtaille tuottavaa.

Yritän etsiä sitä siementä josta kasvoi DDR.läinen hirmuhallinto? Ei se ihan Pohjois-Korean järjestelmään asti kuitenkaan yltänyt, ennenkuin Gorba tuli ja innosti sen muurin musertamiseen.

Onkohan Trumppi ihan oikeassa kun hän sitä Mexicon muuria taitaa jo rakentaakin?

Etelä-Amerikan kansanliikkeet nousivat oikeasta tarpeesta, siellä kommunistiselle liikkeellä oli tilaus?

Etelä-Afrikassa rotusorto oli käsittämättömän epäinhimillistä.

Libanon oli vielä silloin kun minäkin siellä kerran kävin ihan toimiva yhteiskunta. Nytkö taitaa käydä niin että Muslimien shiia-liike valtaa siellä itselleen tilaa? Vai mitä siellä kuplii? (Elokuvan kuvaus aika pari vuotta aiemmin, eli ei vielä vihjeitä.)

Historiasta olen ymmärtänyt että muutama sata vuotta sitten Euroopan eteläosiinkin tullut Muslimien kulttuuri oli Euroopan valistuneinta aikaa. Kulttuuri oli korkealla. Mutta muslimit sitten ajettiin Välimeren sille puolelle mistä heitä nyt sitten taas kumiveneillä ym Eurooppaan taas tulee. Kalifaatin uusrenessanssi mielessäänkö??

Tuohon puoleen ei Toveri-elokuva kantaa ottanut. Tarkoitus oli todeta että DDR.ssä oli aikanaan yhden Saksan osavaltioiden hyväksymä liike, josta ei tullut oikeastaan mitään pysyvää?

Mutta elokuva Toveri, missä olet nyt antoi kosolti pureskeltavaa. Kunnollinen keskustelu aiheesta kuitenkin lienee vaikeata. Senverran muinaisuuden haamuja huuhailee? (Muinaisuus, nyt n. 70 vuotta?)



Elokuva Toveri,missa olet nyt linkkiin

pilvet viipyvät ...
ja vasta nyt hämärä
etenee meille




taivas soheltaa -
pilvien häivyttyä
ei kirkastukaan?

pihalle sataa ...
marraskuu demontoituu
pihapuun oksiin

nyt on taas aamu -
valo kurvaa pihalle,
miettiikö mitään?

Töhryinen räntä
menee joessa sekaisin
myrskyn korvassa

sateinen taivas
siniharmaat lätinät
taas tätä samaa

terhakka sade
liristyään viemäriin
alkaa pian haista

sateen tuoksu ...

sateenvarjo sateenvarjolta

katu pimenee

Copyright Alegria Imperial, suom Juhani Tikkanen

pihan vaahtera
on tiputtanut lehdet
pihalle turvaan?

Sinnikäs syksy 

    hehkuu aaumun aurinko 


         takapihalle

Parasiitit rahoissamme

Panaman pankit -
piilottavat rahamme
parasiiteiltä!

Loinen eli parasiitti on eliö, joka elää toisen eliön, isäntäeliön, kudoksissa (sisäloiset), iholla, turkissa tai läheisyydessä (ulkoloiset) aiheuttaen isäntälajille vahinkoa. Toisin kuin symbioosissa, loisiminen eli parasitoiminen ei yleensä hyödytä isäntää mitenkään. Loisimisessa on tavallista, ettei loinen ole isännälleen kohtalokas, vaikka joskus haittoja voikin ilmetä. Mikäli organismi tappaa isäntänsä tarkoituksellisesti, sen sanotaan olevan parasitoidi.

Loiset ovat useimmiten isäntäänsä pienempiä. Myös loisilla voi olla loisia, jolloin puhutaan hyperparasiiteista eli loisenloisista. Copyright by Wiki.

Meren takana
ei lain koura mellasta,
vaani rahojamme!

Pankkiirin virka
suojata ruostuvat rahat
ettei koit söisi,
verottaja raiskaisi -
omenatkaan syötäviä

Label: Paratiisin kärmes-tarina jonka mukaan omenan syomisestä maailman pahuus alkoi.

Virkeä aamu -
suttainen sadetaivas
tuulettaa ilmaa

epätarkasti synkän taivaan täysikuu kurkkaa pihalle

Lauantaina taivas oli kirkas ja täysikuu kuljeskeli siellä. Kokeilin taskupokkariani. Pakotin valotuksen 1/2000 (nopeampaan ei pokkarini suostunut?) ja sihtasin pihan puiden ohuiden oksien läpi kuuta linssiin. Näin että automatiikkatarkennus näki pimeässä sen puun ohuita oksia ja oli selvästi hämmennyksissä.

Tuossa kuvassa ei niitä risuja silti näy, ja kuu taisi jäädä taustalle sivuosaan?

epätarkasti
synkän taivaan täysikuu
kurkkaa pihaamme

Pari lisäjuttua bonuksena samasta aiheesta:

Täysikuun valo, 
katulyhdyn heijastus -- 
häikäisevä yö

Takapihalle
iskee täysikuun säde -
on aivan yksin

Pietaryrtti
kasvaa halkeamassa
turvallisesti

lämmin syystuuli -
ei tarvitse pukea
villahousuja!

Puutorin parkki -

kävellen kadun yli

avoimeen luolaan!

kaksi 
  raihnasta pilveä 

       yhtyi 

räntäsateen rämmänia 
  leijailee hämärässä 

raitistuva ilma 

     hengittää 
               ohi

Nainen kävelee
koiran kanssa kadulla -
dieselin käry

Mistä riittääkin
joen vetta ikuisesti --
kuka tilannut?

Virtaa yöt, päivät
sadevedet ojista
kyllästymättä

Pölyhiukkaset 

    tunkevat tihkusateen 

        märkiin 
ytimiin



Hengitämme 
      pakosta 

sisään ja ulos, 
                sisään


vatsaa sisään, 
                  ja ulos --
   liikunnan ilo

Lunta jäljellä!
Tekisin lumiukon,
vaiko -henkilön?

Turussa aamulla auringon pian kurkistaessa märkiä katuja lämpöä +5 C.

Tihkuttaa sulaa sadevettä.

Kävin pihalla tarkistamassa, naapurin porraspielessä olisi vielä hippu lunta.

Jos niistä hätäpäisssään tekaisisi lumihenkilön niin maassa lepääviä kuolleita lehtiä tulisi väkisin patsaaseen.

Peittämään lumihenkilön intiimipaikat?

Mutta meillä ei ole lumihenkilön rakennuslupaaP

Turussa pitää kunnioittaa grynderien asetuksia?

Ensilumi!
Ohiajanut auto
jättänyt jäljet

ensilumella
joku jo kävellyt
vain jälki jäänyt

vaahteranlehdet
syksyyn saakka kaverit
joutavat roskiin

hämärä aamu -
lämpömittari valvonut
koko pimeän yön?

syyspimeä yö --

kuollut lehti kahahtaa

kukaan ei vastaa

utuinen aamu ...
laiskan jokemme vesi
ei vielä jäädy?

häveliäästi
haarapuu ujostelee
ulkoistuksiaan

seitsemänkymmentä päivää
tätä vuotta jäljellä

tulevasta ei vielä tiedä
mitä se tahtoo

viisikymmnentä vuotta sitten
puuhun kasvanut oksa
katkeaa tuulesta

polulla vettä ...
pääsee tuosta kulkemaan
ilman saappaita

päivä lyhenee ...
kaikki ihmiset eivät
enää valaistu?

kaikki pimeys
täyttää jouluun mennessä
koko pohjolan

iltainen vuori ...
kuinka pitkään kylmä tuuli
puhaltaa?

Copyright Issa 1799, suom. j.t.

Tämän löysin luonnosvihkojen seasta, ajattelin että julkaisenpa.

Mietin sateita ja tulvia. Vesi nousee, maat laskevat.

Sateinen joki
valuu innoissaan mereen --
Tuvalu hukkuu?

Ihmisen ikä?
Maapallo kieppuu aina vaan
hautojen yllä

hyljätty lehti
lennähtää vaahterasta --
vääjäämätön syys

Kaksi tai kolme vaahteran lehteä liitää pihalle,
pitäisi haravoida
että talven tuleville lumisateille
olisi tilaa

Lokakuun aamu -
orapihlaja-aita
valvoi koko yön?

Morning light, the hawthorn neither slept during whole night 
Copyright Tikkis, suom. j.t. 

Paperi T, Post Alfa

Elämä on satunnaista

Löysin Post Alfan Turun Kirjaston uutuusrunohyllystä viikolla. Otin mukaani muutaman muunkin kokoelman intiimisti nuuskittavaksi.

Mietin alkuosaa plaratessani että kuka on Paperi T. Heti alun jälkeen en niinkään välittänyt kuka oli, teksti oli hyvää. Pitkästä aikaa!

Keskityin välillä teokseen, taitto ja ladonta hiukan herätti kulmakarvojani mielenkiintoon: Pienehkö valkoinen fontti täysmustalla pohjalla.

Mikäpä siinä kun teksti veti mukanaan.

Lukutaolla kävin googlaamassa: Hän on Henri Pulkkinen. Ei siis sen salaperäisempi. 31 vee, ja ihan elävä. On julkaissut myös musiikkia. ISBN numero 978-952-7144-25-1. Kustannusoy Kosmos. 2016.

Minua miellytti oma havaintoni hyvästä kirjoittajasta. Sai vahvistuksen.

Tyydytystäkin.
Minua ei huijattu.

en pelkää hirviötä sängyn alla
pelkään hirviötä joka nukkuu sängyssäni
käyttää nimeäni
puhuu suullani

Sivunumeroita ei ole. Kukahan niitä kaipaisi? Eikä sisällysluetteloa.
Sivuja on riittoisasti, ei liikaa. Lähes 100?

mä rakastan kaikkia
paitsi niitä joita vihaan

Se miten kirja on painettu, paketoitu ei sinällään merkitse suuria, paitsi että sivuja täytyisi pystyä lehteilemään helposti, ja hiukan kirkkaammin teksti saisi olla luettavissa. Osittain omaa syytä, silmälaseja varmaankin saisi pestä useamminkin kuin mitä maltan tehdä? :-)

en erota enää paniikkikohtauksia orgasmista

Post Alfa on kelvollinen teos. Sanat ovat luotettavia. Ymmärrettävää sanomaa. Millä muulla olisi merkitystä?
Post Alfan kanssa viihtyi, mukavaa seuraa. Tuli tunne luottavaisesta seurustelusta.

Heräsi kunnioitus.

hei jätkä hei
tää on ihan väärä kyyti sulle
vai etkö muka tiedä
ambulanssi kuljettaa vain eläviä

Mihin Suomen runous on menossa?

Lienee.
Hyvinkin elossa.
Virkeitä kustantamoita on tupsahdellut ilmoille. Kivaa.


Henkilökohtaisesti kaipaisin joskus ennakkolokerointia, että joku luotettava taho tekisi esivalintoja.

Taitaa olla typerä ajatus. Eihän sellaisia tahoja ole, paitsi heidän omasta mielestään?

ihan sama mitä tapahtuu kunhan tapahtuu

Käyn aika ajoin kirjaston uutuushyllyä kurkkimassa. Tämäkin vuonna 2016 ilmestynyt kirja sieltä löytyi.

Kiitos kirjastolle, ja yhteiskunnalle että kirjastoja yhä meillä on.


Äänestänen jatkossakin vain sellaisia puolueita jotka ovat kanssani tuosta samaa mieltä.



Turussa 14.10.2017

Juhani Tikkanen

runoilija

neljä, tai viisi
valtameressä vettä,
kilometreinä


 

            Alaviite 

kyselemättä
virtaa siltojen ali
typerä joki

At first this text was as follows:

a stupid river
just following, flowing
not asking bonus

pudonneet jokeen
keltaisia, punaisia,
ajelehtimaan ...

pilvet riekkuvat
pitkin joen pintaa...
äänetön tuuli

1.

kadunkulmassa
voi kääntyä oikeaan
vastaiseen tuuleen

2.

ulkoinen tuttu
märkä tuuli hyväilee
kulmakarvoja

3.

reippaat terveiset -
raikas itäinen tuuli
rynnistää länteen

Luonnoksia jokiteemaan

1.
joutilas joki 
virtaa kiirehtimättä
       välittämättä
määränpäästä viis 

pimeyden valo
             sta

(keskenkö ois?)

2.

ei välitä sateesta
ei täyty, ei tyhjene
joen alajuoksu

3.

ennenkuin jäätyy
virtaava joki tasaa 
sataneet vedet
molemmin puolin rantaa
ja on tyyntyvinään

joessa ui lehti,
pysähtyy, kääntelehtii,
pelästyi sorsaa?

sateella kotiin ...
eteisen lattialla
lätäkkö haihtuu

Tämä vaikute on kaiku muutaman vuoden takaiseen Shiki-haiku sivustoon.

jokirannassa
irtolaiset punervat -
yksi seilaa jo

punikkilehti
osittain upoksissa
löysi keltaisen

jos nyt sataisi
tässä ristituulessa
ei huvittaisi

syöty silakka -
roskiksesta kiiluvat
hiipuvat silmät

talvi lähestyy   

monta lehteä kuollut    

puuta palella? 

valuu aina vaan -
savinen Aurajoki
virtaa Ruotsiin päin

Tihkuva sade
ei usko talven tuloon.
Ei tiedä talvella
muuttuvansa
lumihattaroiksi.

sade sateelta
joki ei täyty, tulvi ...
virtaa laiskana

Sataa ropisee ...
rikkaruohojen laari
paisuu ylitse

pöheikkö turvaa
rannan oikopolkua
syrjähypyiltä

rähjäinen reisu -
hiipiessäni kotiin
naapurin piski!

Aihe Shikista parin vuoden takaa, ei ennen julkaistu.
Työversiossa hiipimis-sanan kohdalla kävi sana 'kontatessa'.

paperinhauras
ihmisyyden
ohut olemus

Muita aiheita:

1.

sateeton syksy -
joenrannan pöheikössä
varjo harmaantuu

2.

irronnut lehti
kierähtää nurinniskoin
auringon alta

3.

sumuinen tihku
pehmittää kesää syksyyn -
kurjet eksyvät?

Aurajoki syyslomalla?

joen vesi valuu ...
kävelen rantapolkua
vettä nopeammin

Suomessa on rajoittavaa ajatella että 5-7-5 tavua riittäisi hengityksen saamiseen tekstiin.

Jos rönsyilee parit tavut liikaa niin entä sitten?

Kolme kuukautta jouluun!

kesä ohitti
allakan lehden duuni
ajan hermolla

syyspäivän tasaus -
tuulen tuoksu iholla
kuin märkä rätti

syksyinen sade ...
ruoho on jo kasvanut
pitkin pituuttaan

utuinen aamu ...
pihavaahteran lehdet
sinnittelevät

sinnikäs valo
hohtaa vielä aamulla
verhon ohitse

rantapolulle
kuulin kalan hyppäävän ...
on hyvä päivä

pienet varpuset
pöyhivät lehtikasaa --
kuihtuneet lehdet

tuuli kiertelee ...
vasta eilen perhonen
lentää repatti

kesä aikuistuu --
vaatekaappi paljastaa
villaisen paidan

lapsuuden muisto
tuulesta kuutamolla --
pelkään vieläkin

syksyn kärpänen
ikkunasta ikkunaan
näkee lävitse

paita hikoilee
kärpänen lentää kohti
mutta ei istu

utuinen aamu ...
miten harakka näkee
minnekään lentää?

hiljainen piha -
kadulla kärydiesel
jättää hajunsa

Irma puhaltaa

joutavat tuulet -
vaihtaisi vain ilmat
eikä mesoaisi

Irman syyhkeillessä kohden Floridaa voine kukaan paljon muuta kuin odotella?

Ikkunaan tietenkin pitää naulata fanerilevy, ja varata vähän vettä juotavaksi.


Mietin myös Fukushimaa, vahvaksi suunniteltu ydinvoimala tupsautti.
Silloin oli tyyntä:

ei tuulen häivää
tsunami pullisteli
ja tyyntyi sitten

Tapahtuu vaikka miten kansa olisi oikein äänestänyt edellisissä vaaleissa?

kukat repattavat
kohti laskevaa aurinkoa ...
Ojon temppeli

Copyright Issa 1818. Suom. versio j.t.
Issalta on samasta aiheesta toinenkin versio:

kirsikan kukat hajoavat
pitkälle, pitkälle päivälle ...
Ojon temppeli

Kun Issa sanoo kukka, niin yleensä silloin on kyse nimenomaan kirsikasta. Muut kukat Issa yleensä nimeää, kuten liljat jne.


Ojo temppelin nimessä tarkoittaa "päästää irti elämästä".
Suomen ortodoksit voisivat sen suomentaa termillä "Tuonilmaisten temppeli".

rivi kerrallaan
teksti virtaa kuin joki ...
kukaan näitä lue?

lapsipuolen osa ...
vauvan päiväunilla
noukkia kirppuja

Copyright Issa 1818. Suom. j.t.

Issa oli lapsipuoli. Hänen velvollisuus oli pitää huolta pikkuveljen torkkujen rauhallisuudesta.


Toinen samasta aiheesta, myös vuosi 1818:

lapsen kirput ...
vapaa-aika kuluu
niiden listimisessä

Täysikuun aika on tänään

Aamukasteen kimallus!
Älä vain sotke sitä,
heinäsirkka!

Alunperin tämä Issa oli editointilisäys Kuppi teetä sinisellä asvaltilla - julkaisuun vuonna 2005.
Sen painos aikoinaan yli vähän yli 100 kpl.
ISBN 952-5129-23-3.

kuun heijastus
aamukasteesta -
kirkas aamun tuoksu

lyhyt häiriö
virtaavalta joelta ...
sorsan raakaisu

graffiti puussa
polku kaartaa ohitse
häiriintymättä

auringonlasku
syksyn synkkyys lähenee
väräjämättä

pihan vaahtera
piilottelee oksilleen
syksyn sateita

tihkusateessa
itäisen tuulen tuoksu -
perhosen lento

Häirikköpilvet
vastustavat valoa,
hämärän hyssy

lokki ei pelkää
läikkyvää jokivettä
ei edes kastu

Mitä valo on?
Otsonin kiertorata
aamusta iltaan?

Puistikkolokki hautoo pesimisajatuksia päässään

Pesisikö nyt?
Vai lähtisikö jo pois?
Puu on tiellä.

valo vähenee -
syksy vähät välittää
katuvaloista

Vahdolla 25.8.2017 # 2

Äidykän isoäiti
osasi venäjää ...
haudalla punaiset kukat

Vahdolla 25.8.2017

Kun hautaristi
poistetaan haudalta, niin
onko jo kuollut?

Pinotut kivet
tekevät lujan aidan -
männyn neulaset

virtaa vapaana
itsepäinen jokemme
ihan savessa

keskiyön kuu
näkyisi jos olisi
pilvetön taivas

joko helpotti?
pitkin päivää satanut
pilvi tyhjeni

elokuun sateet
ennestään märkä katu
ei ehdi kuivua

Ikkuna oli jäänyt yöksi auki. Ei se veto eikä viileys, mutta yksi hyttynen iloitsi minut löytäessään.

yö yöltä
valo pakenee --
hyttysen lyhyt lento

Turku 19.8.2017

sorsat uimassa
yksimielisinä
ylävirtaan

jatkoa eiliseen merkintään:

syksyyn tullessa
kaisla on muhkeimmillaan
- viiltävä talvi

Lainasin kirjastosta Tomi Kontion runoja. Sivua 23 lukiessa kirjasin kommentin:

kaislikko
vaatteet päällä
odottaa sadetta -
lähestyvän syksyn tuoksu

Loppurivin takia tuon voisi katsoa miltä se kuulostaisi Englanniksi?

Sitten joskus, jos syksykään edes tulee?

Metsäkö jäitä halajaa

valoisa vesi -
jäitä odotellessa
varovat metsää

Appelsiinipuun
yksi oksa harottaa -
valonhakija

syksyinen tuuli
suoraan Buddhan läntisestä
paratiisista

Copyright Issa vuonna 1825. Suom. j.t.

Lännessä on Amida Buddhan puhdas maa, paratiisi.
Sieltä puhkuvat kylmät tuulet nyt Issan luo.

synttärieni 
jälkeisenä aamuna 
liskomies kuiskaa totuuden



olen sidoksissa 
        tavuihin 
rivien kahleet 
     murjovat 
vapautta
               rönsyillä 

(en rönn = yx pihlaja)

Koiperhosen elämää # 3

aikainen lumipyry -
seetrin tuoksu,
ja koipallojen

Copyright Laryalee Fraser

lähde Amerikkalainen haikusivusto 2005. Suom. versio j.t.

Koiperhosen elämää # 2

Äitipuoli
läimäisee yhdellä kädellä
valkoisen koin

Copyright Roberta Beary

lähde Amerikkalainen haikusivusto 2005. Suom. versio j.t.

Koiperhosen elämää

uusi kuu -
koiperhosen lepatus
kouran sisällä

Copyright Sheila Windsor

lähde Amerikkalainen haikusivusto 2005. Suom. versio j.t.

Kotikärpäsellekin voisi antaa bonuksia

Kärpänen huilaa -
kesä jatkuu ulkona,
ja sisälläkin

Aurajoen muoviroskat # 2

Nälkäinen sorsa
ohittaa muoviroskan
ylenkatseella

2.
Jos rotta söisi
lokilta muovinpalat
ja vettä päälle?

Aurajoessa kelluvasta muovista

Käveltiin jokirantaa kaupungille päin.
Joessa oli liikettä, lokki!

Likainen lokki
syö nälissään muovia --
joki puhdistuu!

Hollannin myrkytetyistä munista

harjaan hampaani
sieluni syvyyksistä
jotakin väärää?

Pesin käteni -
Hollannin myrkkymunat
eivät puhdistu

näyttää kuin pesisi
kesäistä vuorta -
auringonnousu

Copyright Issa vuonna 1800, suom. versio j.t.

Kulahtaneen 
 ilman tilalle 

ei vaihdu uutta ilmaa,

      tyyntä
  



Alkaa sataa,

   käytetty ilma peseytyy,

kuihtumisvaarassa olleet ruohot 
    nostelevat varsiaan.


        Tulee tuulelle 
        uutta tilaa räyhätä.
        Mahtuu ajatuksia

                julkeitakin

jos kadut puhuisivat
liikennevaloissa
kolaroimatta

jalankulkijan päätä pakottaa
kääntyy korvakuulolla
kuulemaan

meteliä

liian lyhyt yö -
sade litisee katuun
vielä aamulla

Versio 2:

nää aamulla
sade ei enää noru
eikä litise

Sade odottaa - 
pilvi käy täyttymässä 

               kurkkua kuivaa
              puolityhjänä
             puolikuivana 
           
            mukava tauko 

     ja heti pian 
               
                  sataa taas

Verikavio.
Gerður Kristný (s. 1970)
suom. Tapio Koivukari
Savukeidas 2013. 128 sivua.
ISBN 978-952-268-077-8.

Netistä infopätkä:
Pohjoismaisiin Eddan jumalrunoihin sisältyy Skírnirin taru, kertomus siitä, miten hedelmällisyyden jumala Freyr istuutui ylijumala Óðinnin istuimelle, josta näki kaikkiin maailmoihin, iski silmänsä hiisineito Gerðuriin ja lähetti palvelijansa Skírnirin hakemaan tätä itseleen jalkavaimoksi. Palkakseen Skírnir saisi mahtavan miekan ja sotaratsun, itsensä Verikavion.Islantilainen runoilija Gerður Kristný (s. 1970) kertoo vanhan tarun naisen ja luonnon näkökulmasta, äänessä on hiisineito Gerður.

Kaivoin Savukeitaan sivulta tuon tuoteselosteen ja kannestakin kuvan.
Usein jotain parempaa tekstiä lukiessani minuun hiipii tarve ottaa kynä ja kirjoitella jotain muistivihkoihini.
Seuraava piti kirjoittaa kun lukaisin tuon Verikavion, mutta ei siinä Verikaviosta tuskin käsitystä saanee.

Ratsun selästä
hyppää maahan, ja riisuu
valjaat, alaston

(Tälle lyhyttekstille copyright Tikkis 28.7.2017)

Sivulta 125:

Siellä on minun maani
öiseen rauhaan kiedottu

Jos olisin akateemisen lurauksen vallassa niin minun pitäisi laatia hieno tekstianalyysi fiksuine ajatuksineen, mutta kun en ole kenenkään vallassa?


Vielä yksi Tikkis:

Röknäsin savut
jalkojeni juuresta
haihtuvat tuuleen

Tuon taustalla matkamuisto k.o. paikasta joskus 1970-luvulta.

Sitä on vaikea tulkita haikuksi, koska kigo-sana taitaa olla siellä Röknäsin koloissa piilossa, ja kun sitä härnäsi niin ohut savu vain oli vastauksena.

Savu? Syksy, mutta syksyllä on yleensä myrskyjä eikä herttaisesti savuja haihduttavia tuulosia?

Senryuu kenties?

Minulle riittää termi Lyhytruno.


Parisataa vuotta sitten Hokkaidon saarella kulki tunnistamattomaksi jääneen runoilijan, Kushiro Hokkaidolaisen henki:

Tuulet mereltä
puhdistavat riidatkin
naapureiltani

Copyright Kushiro Hokkaidolainen, suom. versio j.t.

Seuraassa Issan jutussa vuodelta 1803 ei ole epäselvyyttä Kigo-sanasta:

tuuli kylmettää
toisen hihoistani ...
syksyinen sade

Copyright Issa 1803, suom. versio Tikkis 2017.

Mietin minkälainen ympäristö kylmää vain toisen hihan, toinen jää lämpimään. Sitä jään mietiskelemään.

Toivo Laaksolle yksi juttu

Kuva on otettu Jyväskylässä vuonna 2014. Menin Sepon Kanssa sinne Topia tapaamaan. Tuo kuva on sieltä.

Topi kirjoittaa Facebookiin usein syväluotaavia tekstejä, jotka erottuvat valtavirrasta.

Topi ei kiistele esimerkiksi Trumpin ja Putinin välisistä suhteista. Hän pitää asiat ominaan ja kirjoittaa niistä.

Topin tekstejä lukiessa 
pitää varautua sukellukseen. 

Sanojen sidoksien väliin 
   johtaa mielen lokeroista 

          taikapuita

jotka ohittavat ajan olemuksen, 
  irtautuvat 
     ja kiinnittyvät 
          tekstiin kokonaisuutena




  Kun tekstin on lukenut 
    se kiinnittyy 
mieleen palloksi 
      vireäksi hieronnaksi. 

Kampaamaton tukkani 
   viihtyy tekstin vedossa
  ja asettuu mielessäni 

      kuten maailman pitäneekin asettua.

Topille terveisin

Tikkis heinäkuun lakastuessa vuonna 2017

Pyörivä maailma -
usvasta ei erotu
mitä tapahtuu?

Taivasosuuksiin
päässee osalliseksi
kiipeämällä?

kuuelämänlanka --
yhtä kerrallaan tuuli
kahistaa niitä

Copyright Issa 1803. Kasvin tieteellinen nimi on Ipomoea alba
Kuuluu Elämänlangat - sukuun.

Kuvan löysin piileskelemästä Netin varjoista.
Tekstissä on läsnä kesäinen tuuli joka aika ajoin käy seurustelemassa valkeitten köynnöskukkien seassa. Issakin?

Suuret ja pienet purjelaivat kävivät Turussa. Tämmöisen pienen ja harmaan bongasin tulopäivänä.

Vielä minäkin
kasvan purjelaivaksi
ja lähden merille!

Tämä kuva on kesälomalta. Tein siihen pienen tekstin.

tuulen väreily
käy suolammen pinnalla
ja haihtuu pois

Maanjäristys Kos saaren ja Turkin välissä oli 20.7.2017.

Vahingoja ei Turkin tilanteeseen verrattuna suuria, mutta media sen uutisoi tapahtumana.

Mantereet liikkuvat -
pakolaiset Turkista
eivät pääse pois?

Työversio tekstiksi oli ensin:

mantereet liikkuvat
rantahiekka ratisee
...

Tall Ships Turussa 21.7.2017

Vietin perjantaina laatuaikaa jokirannassa ja napsin muutaman kuvan itselleni muistoksi.
Tämä pitää jakaa tutuillekin, tein siihen lyhyen tekstin:

ajakaas hiljaa
jotta kaukoseilurit
saavat huilata

Sedov tuli Turkuun 20.7.2017

Tall Ships 2017, kameraani tallensin Sedovin.

Alla Sedovia bugseerataan Aurajokeen 20.7.2017.





Vuonna 2003 kuvasin myös muutaman näpsyn samasta laivasta!
Sedovista muutama kuva v. 2003 Turun visiitiltä.

Hannu Helinin Tsvetajeva

Marina Tsvetajeva: Valitut runot, 1995, (C) Pulvis & Umbra.
Käännökset Liisa Viitanen, Sergei Tšerašov ja Hannu Helin
ISBN 951-97080-0-6, 130 sivua.

Pari viikkoa sitten kehuin M-L Mikkolan vastaavaa suomennosvalikoimaa
blogissani 5.7.2017. Kts täältä:


https://juhanitikkanen.blogspot.fi/2017/07/marina-tsvetajeva-ylistys-hiljaa.html


Nyt kahlailin Helinin Tsvetajevaa yhdessä M-L Mikkolan version kanssa. Molemmilla on reilut 100 runoa, mutta ei lähellekään samoja. Jokunen tärkeimmistä toki on, kuten Runoelma Lopusta. (Helin ss 70 - 93, ja M-L ss 188 - 215.) Suosittelen vankasti molempien versioiden lukemista. Sama runoelma mutta silti niin erikuuloisia. Kuvastanee alkutekstin foneettista latausta? Ja kenties kääntäjienkin omaa sisäistä latausta asiaan?

Mietin kuinka hieno kulttuuriteko olisi jos molemmat suomeksi ilmestyneet versiot olisivat ilmestyneet samoissa kansissa. Helinillä ja Marja-Leenalla on paljolti eri painotukset valinnoissaan.

Pulvis & Umbra lienee jo kadonnut olemasta, mutta mikä estäisi sitä silti perikunnan luvalla julkaisemasta?

Seuraavassa näyte pulvis & Umbran laitoksesta, sivulta 106-107:

PUUTARHA

    Tälle helvetille,
    tälle houreelle, anna
    minulle minun elämäni
    lopulla puutarha.

    Elämäni lopulla,
    vanhojen houreitten:
    työvuosien, kyttyräselkäisten
    vuosieni vuoksi...

    koiran kohtaloisen
    elämäni lopulla, anna
    aarre: vuosista kuumista
    viileä puutarha...

    karkurille tälle, anna
    minulle minun puutarha:
    ei kasvoja siellä, yksiäkään,
    ei sielun sielua, siellä!

    Puutarha: eikä sipsutus!
    puutarha: eikä silmäys!
    puutarha: eikä naurahdus!
    puutarha: eikä vihellys!

    Minulle minun puutarha anna:
    ei korvan korvaa, siellä
    ei tuoksua tuoksun!
    ei sielua, yhtäkään!

    Minulle sano: jo riittää piina, tässä sinulle
    puutarha yksinäinen, kuin sinä itse.
    (Mutta sinne edes Itse älä jää!)
    puutarha, yksinäinen, kuin Minä Itse.

    Puutarha sellainen minulle minun elämäni lopulla anna...
    Se puutarha, kenties, on maailma tuleva?
    Se minulle elämäni lopulla
    anteeksi annoksi sieluni anna.

1. lokakuuta 1934

© Pulvis&Umbra

Vuonna 1997 eivät Otava, WSOY, eikä Tammi Helinin Tsvetajevaa suostuneet julkaisemaan. Kustannus OY Siltala innostui onneksi M-L Mikkolan käännöksestä vuonna 2017. Siitä pisteet Siltalalle.

Huomasin että runoelmasta Säkeitä Moskovasta Marja-Leena oli jättänyt osat #7 ja #9 pois.

Mietin että miksi, alla kyseiset kohdat Hannu Helinin vuoden 1997 laitoksesta:

7

Seitsemän kukkulaa, kuin seitsemän kelloa,
ja seitsemän kellon kellojensoitto.
Neljäkymmentä kertaa neljäkymmentä,
kellojen seitsenkukkula!

Kellojen soidessa, juhlapäivänä
Joann Bogoslovin, synnyin minä.
Talo kuin piparkakku, ympärillä vitsasaita
ja kultakupoliset kirkot.

Ja rakastinhan minä sitä, ensimmäistä soittoa,
päiväjumalanpalvelukseen valuvia nunnia,
kuumaa unta, parkuvaa tuulta uunissa,
ja naapuripihan puoskarieukkoa.

Johdata nyt minua, roskaväki Moskovan,
heikkomielinen, varasteleva ja lahkolainen!
Ja pappi: tiukemmin sulje suuni,
kelloisella maalla Moskovan!

Kazanskaja 8. heinäkuuta 1916

© Pulvis&Umbra (sivulta 18)

9

Pihlajaan syttyivät
punaiset marjat,
putosivat lehdet,
ja synnyin minä.

Kiistelivät sadat
kirkonkellot.
Ja päivä oli lauantai:
Joann Bogoslovin.

Minua vielä nytkin
haluttaa jyrsiä
kuuman pihlajan
katkeria marjoja.

16. elokuuta 1916

© Pulvis&Umbra (sivuilta 19-20)

Mikkolan Siltala painoksessa ei ole sisällysluetteloa, jota olisin kaivannut kun yritin kaivella eroaja valinnoissa. Mutta eroja ilmenee heti alusta, eli niitä on. Eli nämä molemmat valikoimat yhdessä ovat hieno paketti Marina Tsvetajevan runoudesta, kiistatta.

Kiistoja olen kuullut olevan, mm. Mikkolan Esseessä Marina Tsvetajevan elämä ja runous on tiettävästi pari melko pahaa virhettä, jollei peräti nykytiedoilla valhettakin. Nehän olisi seuraavaan Siltalan laitokseen tuiki helppoja korjata?

Helin ei mitään alkulausetta tehnyt vaan antoi käännösten puhua suoraan. Kronologisen elämäkerran Helin julkaisi. (Kts tuossa aikaisemmassa bloggauksessani tarkemmin.)


Venäjästä kääntäminen on hankalaa. Ja usein alkutekstin soinnut ja sävelet latistuvat säälittä. Sillehän ei voi mitään. Mutta kun luin näitä kahta rinnakkain niin aloin tuntea että sieltä molempien yhteisestä synergiasta saattaisi päästä lähimmäksi Tsvetajevaa suomeksi.

Vai miten tuo pitäisi diplomatian koukeroin ilmaista?

ENNEN EUROOPPAA
  



Minä tiedän totuuden! Älkää
pitäkö muita totuuksia!
Ei pidä ihmisen ihmistä vastaan taistella,
maan päällä missään!
Katsokaa: on ilta; on jo kohta yö.
Runoilijat, sotapäälliköt,
rakastajat, mistä te puhutte?

Tuuli on jo tyyntynyt, maa kasteesta kostea.
Tähtien tuisku taivaalla on jäätä kohta,
ja pian me kaikki nukahdamme maan alle,
me jotka emme antaneet toistemme nukkua sen päällä.

Runo kirjoitettu 3. lokakuuta 1915, ei 2017!

© Pulvis&Umbra 1997 sivulla 7.

Vielä ote Anneli Heliön Ahtamatovan Kootuista:




Mietiskelee Tikkis Turusta 19.7.2017

Jokirannassa
Hiirenvirna ja Horsma
huiskuttelevat --
joki virtaa ohitse
eteensä katsomatta

Pilvien lisäksi taivaskin synkkenee öisin

ei mitään uutta -
ilta illan jälkeen yö
tulee aikaisemmin

Auringon viimeiset pohjoissäteet

Ensin tein tämän:

Taivaan täydeltä
auringon säde työntyy
ruohojen juuriin

Aihe on vanha ja toteutus ei tunnu siihen uutta löytäneen?

Mietin Saanaa ja vaikkapa Ailigaksen pohjoisrinnettä:

Pohjoinen rinne -
keskiyön auringonsäde
häikäistyy lumeen

Synonyymi termistä lume on liian lähellä?


Kaukaisen kaverini Kushiro Hokkaidolaisen luonnoksista en muista pohjoisen keskiyön analyysiä,
joten tein seuraavan kaveriapuna:

Kuiva heinäkuu -
itätuuli mereltä
tuo suolan tuoksun

Seuraavan Issan kesäjutun vuotta ei ole tiedossa, yhtä kaikki kesä mikä kesä?

kasvimaalla tuulee --
ihmisillä
uupuneet kasvot

Copyright Issa, suom. versio j.t.

valkea kukka
valvottuaan koko yön
repsahtaa vähän

Maariankello väistelee aurinkoa, ja tuulta

Aamulla Turussa +15 C. Tuulee.



Pihalla Maariankellot kukkivat.
Yritin vangita niitä kameran linssiin. Jos kamera olisi ollut jalustalla niin kukat huiskivat ja heiluivat navakassa tuulessa.

Ihan kuin pienet kakarat.

Jo melkein viikon kukkakellot tuolla heiluneet...

heinäkuun huiske ...
aamun viileä tuuli
nuolee kelloa

kostea tuuli
katkaisee kukan varren - -
julma heinäkuu

Tuomaanpuiston palvelubussin pysäkiltä

bussipysäkillä
odottavat sadetta
kasvaakseen taas

AY-kaislat

Minulla oli jokunen vuosi sitten kaislarunoja, tämä niihin vielä lisää:

tiheä kaislikko
suojaa heikkoja tuulen
tuiverrukselta

tästä työstöversiokin:

heikot turvataan
kaislikkoryteikössä -
yhteisön turva

Tämä on hiukan naivi, mutta muistuttaa kaislojakin AY-liikkeen voimasta?


Bonuksena:

tiheä metsä
ei suojaa hyttysiä
talven kiroilta

1.


valju täysikuu
auringon latistama
pilvetön taivas

2.

ilman sateita
sammakon kutulampi
pölyinen polku

Ezra Poundia plaratessa

ulkopuolinen
pienen talon veranta -
sateella liukas

Tikkis 7/2017. Tuon tein Poundia taas selaillessani:

THE CANTOS
OF
EZRA POUND,

A New Direction Book 1996.

Canto LXXII on tässä laitoksessa jo myös Englanniksi. Alunperin tämä oli vain Italiaksi.

Canto LXXIII on edelleen vain italiaksi. Aliotsikkona tälle on Cavalcanti / Corrispondenza Repubblicana

Netissä siitä on englanninnos.
Canto LXXIII in English


Ezrra Pound oli sodan aikana Italiassa ja mukana radiolähetyksissä herjaamassa omaa isänmaataan.
Kun Italia / Mussolini hävisi osaltaan sodan niin Ezra Pound pidätettiin "kansanvihollisena" ja toimitettiin USA:han tuomittavaksi. Tuomio muuntui passitukseksi mielisairaalaan. Sieltä hänet kotiutettiin vuonna 1958 ja Pound palasi Italiaan, missä kuoli puolittain erakkona vuonna 1972.

ihmisen iho
pitää tuulet loitolla
sisuskaluista

Kts myös Pound Tikkiksen htm-sivulla.

nostaa vartensa
auringonsäteen imuun
valoa kohden

Ensin minulla oli kolmirivinen joka tarvitsi kuvan, kun otin kuvan niin muokkasin luonnosta tällaiseksi:

otsonisäteet
karvoihin katsomatta
kesä on valo

Tai toisinpäin, että kolmirivinen tarvitsi kuvan.

Tavuja riittää -
ja jos huomenna etsin
on ruoho silläaikaa kuollut

Pihalta pääsi metsään, nyt se on hakattu raiskioksi.

Kantoja on merkkinä puiden joukkosurmasta.

Uusia taimia versoaa,
uusi metsä nousee muutaman kymmenen vuoden kuluttua. Ei hätää.

Paljasta maata ei erota,
varpuja, heiniä, risuja, kasveja,

eikä mitään järjestystä, kunhan kasvavat,


Oivallinen kasvualusta
kasvattaa metsärunoutta,

sanat lomittuvat
ihankuin oikeatkin risut -
kyllä se tästä

itku ei auta,
aurinko kuivattaa
minkä taivas kastelee

Metsä on sopuisat puut, useita

Männyt varttuvat 
sovussa toistensa kanssa 
        neulanen kerrallaan 


Onko metsä metsä ennenkuin 
  heitä on monta, monikossa


paljonko on monta puuta? 

Marina Tsvetajeva,
YLISTYS, hiljaa!
Ilmestyi tänä vuonna Siltalan kustantamana.

Kääntäjänä Marja-Leena Mikkola.

Tuli & Savu # 89 julkaisi Pauli Tapion kirjoittaman esseen kirjasta.

Tuli & Savu konstailee tekstinsä taiteellisuudella, nyt arvostelu-osaston fontti on laimeaa pinkkiä, joka yrittää naamioitua painopaperin sisään:

(Korjasin hiukan fontin värin vahvuutta luettavuuden parantamiseksi.) Pauli Tapion juttu on herkutteluun houkutteleva. Tsvetajevaa on suomentanut aikoinaan mm. Hannu Helin, jonka Pulvis & Umbran version onneksi vielä löysin taltioistani. Se on siltä ajalta kun Hannu Helinin kanssa erilaisia juttuja aika ajoin juteltiin. r.i.p.

Nyt pitäisi lähteä lueskelemaan kumpaakin versiota!

Jätän sen johonkin mukavaan sadepäivän harrastukseksi ihan suosiolla, selailin sieltä ja täältä.

Molempi parempi?

Ilmeistä on että Marina Tsvetajeva on sukua Pushkinille Venäjän kielensä taituruudessa että häntä pitäisi lukea ensin venäjäksi ja sitten miettiä miltä tuntuu tai kuulostaa.

Marja-Leena Mikkola osaa venäjänsä ja on itsekin kelpo runoilija, että täytynee tallustella sammakon kirjakauppaan ja tehdä Mikkolan käänöskirjasta kaupat. Siltä reisulta ei jää rahaa torikahvilan pullakahvihetkelle, mutta lienee sen arvoista!

Nyt selailtavana olevan kirjan löysin Turun Kaupunginkirjaston Runohyllystä. Hänet pitää palauttaa sinne ajallaan kiltisti, muuten joutunen mustanpuhuvalle rötöslistalle?

Pulvis & Umbran versiossa on vuosilukuja Tsvetajevan elämään. Uskaltaisinko tähän loppuun kopsata siitä pätkän, alunperin copyright on siis Hannu Helin ja Pulvis & Umbra:


...

Luvaton lainaus alkaa:

Pulvis&Umbra / Hannu Helin

MARINA TSVETAJEVA

(s. 26.9.1892 Moskovassa - k. 31.8.1941 Jelabugassa)

1892
Marina Tsvetajeva syntyi Moskovassa, 26. syyskuuta 1892. - Marinan äiti oli puolalaista sukua, Anton Rubinsteinin oppilas; luopui isänsä tahdosta konserttipianistin urasta. - Marinan isä oli filologi, ensin Kiovan ja sitten Moskovan yliopiston taidehistorian professori; ensimmäisen venäläisen kaunotaiteiden museon perustaja (myöhemmin Puškinin museo).

1894
syntyi sisko Anastasia, Asja.

1902
äidin sairastuttua tuberkuloosiin Marina ja Asja viettivät seuraavat kolme vuotta äitinsä kanssa Italiassa, Sveitsissä ja Saksassa; äidin ollessa parantolassa, tyttäret opiskelivat sisäoppilaitoksissa.

1906
äiti kuoli 5. heinäkuuta perheen kesäkodissa Tarusassa.

1910
Marina julkaisi 18-vuotiaana 500 kappaleen omakustanteena ensimmäisen runokirjansa "Ilta-albumin".

1912
tammikuussa avioliitto 18-vuotiaan Sergei Efronin kanssa, johon Marina oli tutustunut puoli vuotta aiemmin Koktebeilissa; ilmestyi toinen runokokoelma "Taikalyhty". Syyskuun 5. päivänä syntyi tytär Ariadna, Alja.

1914
suhde Sofia Parnokiin, kääntäjään ja kriitikkoon, myöhemmin runoilijaan; kesti lokakuusta -14 helmikuuhun -16.

1915
Sergei lähti lääkintätehtäviin rintamalle.

1916
ilmestyi "Virstat I"-kokoelma, joka merkitsi käännekohtaa Tsvetajevan kehityksessä.

1917
13. huhtikuuta syntyi toinen tytär Irina (kuoli nälkään orpokodissa 2. helmikuuta -20, vaikka Marina toimitti hänet sinne paremman ja runsaamman ruuan toivossa). Sergei liittyi Valkokaartiin Krimillä, Marina jäi eristyksiin Moskovaan; viiteen vuoteen hän ei kuullut Sergeistä mitään; oliko tämä elossa vai ei.

1921
"Virstat II"-kokoelma. 1. heinäkuuta kirje Sergeiltä Prahasta.

1922
15. toukokuuta Marina saapui Berliiniin. Ja 1. elokuuta Prahaan, jonka ulkopuolella pienissä kylissä hän eli seuraavat kolme vuotta. Sergei asui viikot Prahassa, ja opiskeli Tsekkoslovakian valtion myöntämällä emigranttistipendillä Prahan yliopiston filologisessa tiedekunnassa.

1923
"Ammatti"-kokoelma ilmestyi ja merkitsi lopullista läpimurtoa. Suhde Konstantin Rodzevitsiin kesti syyskuusta joulukuuhun -23, "Runoelma vuoresta" ja "Runoelma lopusta" syntyivät suhteen loputtua.

1925
1. helmikuuta Venoryssa syntyi Georgi, "Mur". 1. marraskuuta perhe muutti Pariisiin.

1928
viimeinen julkaistu kokoelma "Venäjän jälkeen" ilmestyi Pariisissa.

1934
Sergei liittyi järjestöön (hänestä tuli sen pääsihteeri), jonka tehtävänä oli helpottaa emigranttien paluuta Neuvostoliittoon (itse asiassa hän värväsi agentteja NL:n salaiselle poliisille.)

1937
maaliskuussa Alja palasi Neuvostoliittoon; vuoden lopulla sisko Asja lähetettiin työleirille. Syyskuussa Sergei sekaantui NL:n salaisen poliisin entisen agentin, ja Trotskin pojan murhiin, ja pakeni Espanjan kautta Neuvostoliittoon. Marina suljettiin Pariisin emigranttipiirien ulkopuolelle.

1939
12. kesäkuuta Marina ja Mur lähtivät Pariisista ja saapuivat Moskovaan 18. kesäkuuta. Yöllä 27. elokuuta pidätettiin Alja, joka oli raskaana ja menetti kuulustelujen seurauksena lapsensa; seuraavat 17 vuotta hän vietti leireillä. Marraskuun 6. päivä pidätettiin Sergei; hänet ammuttiin tai hän kuoli leirillä -41.

1941
22. kesäkuuta Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon. Elokuun 8. päivänä Marina ja Mur evakuoitiin Jelabugaan, Tatariaan, jonne he saapuivat 21. elokuuta. Sunnuntaina 31. elokuuta Marina hirttäytyi; hän jätti jälkeensä kaksi kirjettä, jotka molemmat "katosivat". Mur ei ollut äitinsä hautajaisissa; hän kaatui taistelussa tai hänet teloitettiin tottelemattomuudesta -44.


© Pulvis&Umbra

Terveisiä Hannulle!

Loppuun kuva Siltalan teoksen takakannesta:

Tikkis Turusta 5.7.2017

aamun kosteus -
vastapestyt varpaani
ruohon juurilla

Francisco Goya Los Caprichos

Goya maalasi tämän teoksen v. 1797 - 1798.

Tämä kuva oli ensin ajateltu aloituskuvaksi mutta julkistaessaan 80 kuvan sarjan se oli # 43.

Tutustuin otokseen Goyan sarjasta teoksessa
POEMS FOR THE MILLENNIUM
Volume Three.

Toimittaneet Jerome Rothenberg ja Jeffrey C. Robinson.

UP of California Press, 1995. 930 sivua.


Goyan teos, koko 80 kuvan sarja on hänen kritiikkinsä vallitsevaan yhteiskuntaan.

Goya eli 1746 - 1828.


Alla kuvan alaosa vähän tuhdimpana:




Tämä on netistä löytynyt versio:



Kuvien copyright Francisco Goya, 1799.

Katselin kuvia, selkärangassa kävi väristyksiä, joku toi mieleen nykymaailman menon.

Kirjoitin ajatuksistani seuraavan tekstin:

Ihmisten pahuus 
   näkyy runoudessa
   kuuluu taiteista

päinvastoin kuin elukat
                    ihminen 
          pystyy tuhoamaan 
    itsensä

ilman katumuksen häivää.


    Voisimme ottaa oppia 
           susista 

      tai edes hyttysistä.

Vai oletko nähnyt 
että hyttynen söisi 
toisen hyttysen 
                veret?

Tikkis heinäkuussa 2017