Sininen Delfiini s. 58

Säikähdys


Kolme telkkää lähti kiireesti uimaan keskelle lahtea.
Olin kävellyt rantaan.
Aina kun ne oli sukelluksissa
minä siirryin lähemmäs.
Ne ei huomanneet.
Pääsin viimeisen sukelluksen aikana ihan rantaan,
koivujen taakse.
Yksi pulpahti kolmen metrin päähän.
Ensin se ei huomannut minua.
Sitten se mitään puhumatta alkoi meloa poispäin.
Toiset liittyivät mukaan
ja kuten aina,
kaikki kolme alkoivat vipattaa karkuun.
Metsästä kaikui siipien läpse ja tohahdus
kun telkät jarruttivat
päästyään riittävän etäälle.
Mitä ne säikähtivät?
Sitä, että heidän maailmaansa tuli ihminen.

Lainaus kokoelmasta Sininen Delfiini, s. 58


HTM-sivuni alkavat olla hektisen vanhoja, ikä vanhentaa tekstejä.

Niiden ulkoasu ei ole oikein hyvä HTM-sivuillani: en suosi flasheja enkä TTIP-henkisiä mainoksia.

Niitä kai pitäisi ruveta hankkimaan aktiivisemmin?




Aika ajoin mietin että olisi kiva jos saisi olla rauhassa.

Keskustelisi syksyisin tuulten kanssa,

poskella tulevan talven kosteus, viima.



Keväällä toteaisi että hengissäpä ollaan.




Olen.