vajaa toiminne, esim. kun sydän unohtaa sykkeen pieneksi aikaa
Etsin jotain kevyttä aamulukemista. Liian monta paksua kirjaa, vaikkapa Philip Whalenin Kootut tai Charles Olsonin kaksi paksua koostetta.
Olin nostanut Jack Kerouacin pienen kirjasen POMES ALL SIZES syrjään viime lukemisen jälkeen. Kuin että jatkapa tästä. Pysähdyin siihen joksikin aikaa ja mietin eri kanteilta mitä Jack Kerouac tarkoittaa termillä POME.
Pome on kasvin hedelmä, kuten esimerkkinä Omena. Edelleen se on alkuperäinen Australian siirtolainen: "Prisoner Of Mother England".
Jack Kerouac oli ranskankielistä juurakkoa joka ei tuntunut löytävän Amerikan Valtateiltä hyvää paikkaa kotiutua. Liian usein Jack etsi turvapaikkaa pullosta.
Tämä POME esimerkkinä:
Jos en käytä korkkia
voin läikyttää viiniä -
Mutta jos käytän?
Jälkiviisasta körttiläisyyttä olisi tokaista, että olisi vaan käyttänyt. Siis korkkia.
Mielestäni tuo on sarjaan tokaisuja, jossain vaiheessa sisäisesti nautitut stimulantit auttavat henkilöä löytämään kuolemattomia oivalluksia.
Jostain syystä ne toimivat vain henkilön itsensä kontekstissä, ei siitä irrotettuna vaan siinä läsnä ollen. Tuo on sivulta Pomes-kirjan sivulta 166. Tämä on sivulla 154:
Ne jotka kuolevat
menevät ruumisarkkuihin
Jotka eivät ikinä kastu
Nuo Kerouacin kolmiriviset tuossa yllä tuskin lienevät haikuja muuta kuin kooltaan. Senryuu, jos pakko luokitella.
Ja kuten Saarikosken Tiarnia-sarja on Pentti Saarikosken parhaita on jack Kerouacin Book of Haikus hänen.
Kerouac mielestäni sisäisti haikun ytimen lajeineen kaikkineen niin että on turha pohtia onko kigo-sana kohdillaan tai yhdistääkö rivi kaksi alun ja lopun vai onko kyseessä vain ohimennen tokaistu senryuu.
Jos runo on hyvä niin ei sitä voine luokitella.
Runo ei ole luokkasodan väline.
vajaatoiminne
katson ulos, pihalle
orava pesii
Kirjat, mm:
Jack Kerouac
POMES ALL SIZES
Introcuction by Allen Ginsberg
City Light Books 1992.
Kirjan käsis oli City Lights kassakaapissa turvassa kirjoittamisensa jälkeen (1954 - 1965). Jack kuoli 1969.
Kannen maalauksen on tehnyt Lawrence Ferlinghetti.
Jack Kerouac
Book of Haikus
Edited and Introduced by Regina Weinreich.
Enitharmon Press 2004.
Kannen valokuvan ottanut Sebastian Sampas.
Pentti Saarikosken Tiarnia-trilogia:
Tanssilattia vuorella (1977)
Tanssiinkutsu (1980)
Hämärän tanssit (1983)
Tekstit
4 kommenttia:
Aha. Jos onkin niin että Kerouac oli parempi runoilija kuin prosaisti?
Katsoin sitten kirjahyllyyn, jossa on vuonna 1960 julkaistu (City Lights) antologia nimeltä Beatitude. Ja niinpä näkyy olevan ihan Allen Ginsbergin jälkeen sivulla proosarunon pätkiä Kerouacin syksyllä 1960 julkaistavasta kirjasta Book of Dreams.
Nyt ei tule mieleen olisiko se myös julkaistu, siis City Light's kustantamossa. Asia täytyy varmaan tarkistaa.
En tarkoita että hän olisi huono prosaistinakaan.
Jep. Tuo mainitsemasi Pomes on kirjoitettu samana vuonna kuin Book of Dreams, mutta Pomes julkaistiin vasta 1992. Book of Dreams on todella julkaistu vuonna 1960. En käsitä miksi se ei ole osunut käteen.
Kun katsoin bibliografiaa niin huomasin, että Kerouac on kirjoittanut kaksi kirjaa ranskaksi, eikä niitä ole vieläkään julkaistu.
Voisi ehkä olla aika?
Ja vielä:
"To Edward Dahlberg
Don't use the telephone./ People are never ready to answer it./ Use poetry. (1970)"
Kun valittaa tarpeeksi kuuluvasti että miksei meillä ole sitä tai tätä niin johan irtosi isännän hyllystä kirja jota en tiennyt täällä olevankaan.
Jack Kerouac: Scattered Poems. City Lights,1. painos 1971 Jack Kerouac Estate.
Ostettu jenkeistä 1981 (6. painos). Tai saapunut vaihtoehtoisesti joululahjaksi tms. sinä vuonna.
Kerouac oli erinomainen runoilija, mielestäni. Ja Kerouac "piilotteli" haikujaan proosansa joukkoon, aika ajoin niitä sieltä jopa löytää.
Silti hänen proosansa vetää ja imee mukaansa liftaamaan idästä länteen ja takaisin, pysähtelemättä kovinkaan pitkiksi ajoiksi...
Hauska kuulla että perheessänne on salaisia kirjahyllyjä !-)
Ranskasta olen myös lukenut että sitä hän osasi. Ja on siis kirjoittanut. Olisi mielenkiintoista nähdä joku käännös.
Kun taas selasin tuota Pomes all size niin jotenkin tajusin että käsis oli piilossa kassakaapissa...
Haiku-kirjan esipuheessa todetaan että jos on yksi hyvä haiku niin sitä varten voi olla satoja ei-niin-hyviä.
Kuulostaa jotenkin tutulta. Itsekritiikkini ei kuitenkaan soimaa, minä saan kirjoittaa / julkaista ihan mitä lystään. Kuten teenkin.
Kunnes
Lähetä kommentti