keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Jyväskylä, Turun portti Lappiin


Käytin Jyväskylää eteisporttaalina matkallani Suomen (ja Norjan) Lappiin kesällä 2012.

Tuo kuva on Galleria Variantin pihalta Viitaniementie 13. Viitaniementie on Turusta Ouluun johtavan valtatien pohjoispuolella muutaman korttelin päässä. Navigaattori opasti hiukan nalkuttamalla perille. (En joka risteyksestä kääntynyt niin kuin hän komenteli.)

Variantti on Kauko Sorjosen Säätiön uusi galleria ja nyt siellä on Kalervo Palsan töitä seinillä. Näytteeksi alla luurankojen nyrkkeilyottelu:


Tiskiltä julkisesti myynnissä olevaa näyttelyluotteloa sai 13€ ilmeisen kohtuullisella korvauksella ottaa mukaansa. Palsan ihmiskuva täydentyy luettelon monipuolisella tekstillä. Kuvia on muhevasti.

Sorjosen Säätiön Galleriaan valitsemat kuvat olivat innostavan monipuolisia. Palsan motitahoinen eri tekniikoiden hallinta tuli selväksi. Palsa osasi hommansa.


Ennen kuolemaansa hän oli kävellyt keuhkokuumeessa Kittilän Poliisin pakeille pyytämään apua. Ei tainnut päästä edes putkan pahnoille lämmittelemään.

Eikä poliisi soittanut terveyskeskukseen: Palsa kuoli kylmään, viluun ja keuhkokuumeeseen.

Palsan luurankojen Nyrkkeilyottelu tuonpuoleisessa - taulussa ei montaa inhimillistä olentoa ole muutenkaan; oikeasssa nurkassa ystävällinen myrkkyhämyhäkki odottaa kumpi luurankotaistelijoista kaatuu ensin, vai kaatuvatko molemmat.

Palsan ihmismallit muokkaantuivat lapsena hänen joutuessa seuraamaan miten Kittilän ukkomiehet ja muut kävivät käyttämässä hyväkseen Palsan äitiä.

Meno lienee ollut kevyesti sanottuna reipasta.

Ja joku vielä ihmettelee miksi Palsan työt ovat niinkin kesyjä mitä ne ovat?

Alla olevan työn nimi on "Huumoria (Puukotus)".


Näyttelyn nimi on Minä ja Majakovski. Timo K. Mukka kutsui Palsaa Majakovskiksi. Mukka ei kestänyt Hymy-lehden raskasta ilkuntaa vaan meni ja kuoli. Sydän otti itseensä ja niin lakkasi Timo K. Mukan kirjoittelu. Senaikaisten monien kansalaistenkin iloksi?

Kalervo Palsasta eivät ihan kaikki Kittilässä pitäneet. Muistan kun Kittilässä yritimme kysyä missä on Palsan mökki ja Getsemane. Joku käänsi päänsä ja sanoi että ei tiedä. Vaikka siellähän se kyhjötti, tosin hiven syrjässä.

Nyt Kauko Sorjosen Säätiö on saanut Palsan mökin ja Getsemanen suojelukseensa ja se on pelastunut.

Tuntuu sinällään erinomaisen hyvältä. Ihan sydämessä asti. Timo K. Mukkakin olisi voinut ystävänsä puolesta ilahtua, jos hänenkin olisi annettu elää.

Reidarkin ehti kuolla, mutta Kaukosen ateljee on pystyssä ja sinne saa ihmiset mennä. Heti ihmiset saavat mennä Kittilän Getsemaneenkin. (Mahtaa joitakin umpipipopäitä harmittaa!?)

Selailin taas Suomen nykyrunouden kenties yhtä raskaansarjan runoilijaa, Hannu Helinin Maailman sivu - teosta, siitä lainaan sivulta 17 pätkän:
en ole mistään kotoisin
jos en ole kirjoilla runossa
monta rautaa tuhkassa
monta ruosteessa
tarkoituksettomuuden lyijy jäsenissä
ilmeet ilmassa irrallaan
odotan omia sanoja
kuin lentoaseman terminaalissa
liukuhihnalta laukkuja:

turhaan odotitte että niskani
nöyrimmästi taipuisi kirveen jatkoksi
nyökkäisi pölkylle selkä
veitsiä täynnä puukko

...


Copyright Hannu Helin

Vielä yksi kaunis luontokuva, copyright Kalervo Palsa:


Kittilässä voi muutaman vuoden välein käydä. Mutta uskaltaisiko siellä tämmöinen ei-lestadiolainen eikä edes körttikään asua?


Jyväskylä on toinen juttu, sieltä on helppo käydä Lapissa! Ja tulla takaisin, hengissä.


Kts myös näitä:

http://juhanitikkanen.blogspot.fi/2012/06/mita-on-vilu.html



http://mataleena.blogspot.fi/2011/06/kalervo-palsan-getsemane-kittilassa.html







Ei kommentteja: