maanantai 23. heinäkuuta 2012

Antti Koivumäki, kaksi kirjaa


Antti Koivumäki (18. joulukuuta 1976 Espoo – 21. heinäkuuta 2002 Helsinki)


Kirjoitin muutama vuosi sitten tarkemmin Antti Koivumäestä, käy katsomassa:


http://gamma.nic.fi/~juhatik/pohdinta/koivuma.htm


Sain Antti Koivumäen toisen kirjan divarista. Selailin sitä nyt taas, kymmenen vuotta postuumisti ilmestyneen toisen kirjan jälkeen. Kirja kesti lukemisen. Olikohan se jopa vähän lujittunut. Vai tietoisuus siitä että Antti ei enää kirjoita, ei julkaise.

Kuinka pitkä aika on esikoisen (Kaarinan kaupunki vuonna 2000) ilmestymisestä toiseen kirjaan (Tammi vuonna 2002.)

Tässä tapauksessa 40 runoa.

Kaarinan vuoden 2000 teksti on Tammen laitoksessa sellaiseen, ikäänkuin lämppärinä.

Paperia riittää, sitä kasvaa joka kesä uusia metsällisiä.

Painomuste voi käydä vähiin tai sen käyttö ei riitä täyttämään kvarttaalijohtajien bonusvaatimuksia.

Johtajien bonukset paisuvat, länsimaissa on nk. 1 % vähemmistön, eli rikkaiden keskuudessa kilpajuoksu siitä kenellä on suurin bonus.

Kupla, joka on jo puhjennut.


"Kun savupiippu kuolee, pilvet aloittavat alusta."

Sanoi Antti Koivumäki esikoisensa sivulla 21 vuonna 2000.


Koivumäki siis kirjoittaa hyvin. Oivallista kieltä joka ei luettaessa takertele kurkkuun. Taitavasti keitetty kalakeitto jonka ruodot eivät takerru.

Lauseet ovat pitkiä (minun mittapuuni mukaan).

Mutta ruokaisia, ei tietoa kielellisistä nälkävuosista, hidasteista, jarruista kuten armeija-ajan jälkiruokaan lisätty alokkaiden kangistus.

Olisiko Koivumäki ryhtynyt prosaistiksi, jos olisi saanut elää. Ken tiennee. Jos kukaan. Jälkiviisaskaan.


Miksi taas kirjoitan Koivumäestä?
Samasta syystä jolla kissalla on siivet
jolla se lentää pimeässä.



"en minä mihinkään kotiin lähde, en minä missään enää asu"

Antti Koivumäki esikoisensa sivulla 44 vuonna 2000.


Minä en muista Koivumäkeä livenä tavanneeni, silti minulla on hänen nimmarinsa RunoKaarinan kirjassa:


Jos hänet Turun Kirjamessuilla aikoinaan tapasin niin juttelu ei ole jäänyt mieleen.

Tuttava sanoi että Antti Koivumäki hukkui kolera-altaaseen Helsingissä. Samaan paljuun johon epätieteellinen seura heittelee kerran vuodessa kylmiä kiviä. Nyt kuitenkin löytyi tarkempaa tietoa läheiseltä omaiselta, siinä todetaan, että Antin kuolinpaikka ei ollut Kolera-allas, vaan hän hukkuin Helsingissä Pitkänsillan rantaan, Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan edustalle.

Kiitoksia tarkennuksesta.

Tarina ei kerra mitä Antti teki Pitkänsillan rannalla. Kauniitä paikkojahan ne ovat. Puistikko keskellä Helsinkiä.


Läikkyvä vesi -
kesän hetken liplatus,
syksyn odotus

Kolera-allas ei erityinen uimapaikkakaan ole, tämän tein kun en vielä tiennyt tuosta Pitkänsillan rannasta, olkoot nyt silti vielä täällä:

Kolera-allas -
Suomenlahden pohjoisranta
loiskuu kylmästi

RunoKaarinan esikoisessa on kannessa Turussa Parrantiellä asuneen Viljo Mäkisen työ. En keksi mikä yhdistää kansikuvan valintaa ja kirjan tekstiä toisiinsa. Kuva on silti iloinen.

Johanna Venho käsitteli Kiiltomadossa fiksusti Koivumäen kirjaa:



http://www.kiiltomato.net/antti-koivumaki-mukavat-kaupunginosat/



Ja Mika Nykänen esikoisesta:



http://www.kiiltomato.net/antti-koivumaki-iltapaivalla-tulee-mieleen-lahoavia-puistoja/




Kuolinpaikkaan tein lisäyksen huhtikuussa 2014 Antin lähiomaisen otettua yhteyttyä.

Ei kommentteja: