Käytiin Inkun kanssa tuulettumassa. Aurinko takaa, tunturituulet edestä ja sivuilla poroja. Niillä alkuperäisillä villieläimillä oli monilla kellot kaulassa. Selkärepussa turisteilla oli termarissa alkukantaista kahvia ja plastiikkapussissa juusto-metwurstivoileipiä. Lähes tiettömillä taipaleilla tuli tunne että ihminen selviytyy.
Kivinen polku -
vastatuulet mahtuvat
jatkamaan matkaa
Kuvassa näkyy Palkaskeroa, joka on yksi Pallaskeron tuntureista.
Tekstit
3 kommenttia:
Juhani kuule, kun muistelen että metsäpeura on se alkuperäinen villiporo. Olenko väärässä?
Muistan nimittäin että lappilaiset panivat pitkää aikaa joskus rajalle että rajan itäpuolella asuvat isot porot eivät sekoittuisi meidän pieniin poroihin. Ja nyt on kuulemma aitaa myös Suomen puolella, että metsäpeura ei pääsisi parittelemaan porojen kanssa.
En muista missä aidan sanottiin olevan, enkä edes tiedä onko sitä enää. Ne alueet siellä ovat niin julmetun laajat niin kuin tästä kuvastasi hyvin näkee.
Anteeksi typo: lappilaiset panivat pitkää aikaa, p.o. aitaa.
Kun tarpeeksi kauaksi mennään, - ei sentään ihan merenkävijänä tunaroineen Kippari Nooakin aikaan -(ukko löysi silloisen merenkulun ainoan karin ja rysäytti siihen!) niin elukoistakin löytynee kaikenlaisia syrjähyppyjen aineksia? Samaa, hyvinkin läheistä kai, porot ja peurat lienevät. Hirvellä kai on sorkat, poron koivet ovat tietämäni mukaan erilaiset. Haavoittuvat turistien tunturiin särkemiin lasinpaloihin. :-(
Muistan miten Susanna Valkeapää (Ailun äiti siis) suri että hänen nuoruudessaan olivat porot isompia. Pororosvot kun aina pistävät poroista ne isoimmat niin että jäljelle jäävät hoikemmat ja pienikasvuisimmat.
Vaellellessamme näitä metsä-Lapin metsiä on silminnähden köyhää jäkäläkasvusto. Ja poroja niitä näykkimässä kai ihan liikaa? Norjan puolella kai oli tilanne viime talvena / keväällä katastrofaalinen, norjalaisten porot vaelsivat Suomen puolelle, mutta ei täälläkään jäkälää liikaa ollut...
Tuo aitajuttu on mielenkiintoinen. Nykyisin aitoja pystyttänevät keskenään kilpailevat paliskunnat??
Oli kuinka oli, erämaavaelluksella tarkoin merkityllä eräpolulle kuului koko ajan joka puolelta villiporojen kellon kilkatus... Puuttui oikeastaan kurujen reunoilta Hesburgerit jossa Brasilialaista peltohärän burgeria tarjouksessa.
Tänään juhlimme Inkun kanssa syyspäivän pässäystä, kuten Inkku blogissaan taisi kehua. (=Mataleena.) Huomenna viemme mökin avaimet respaan ja muutumme maantiepakolaisiksi.
Onneksi on bensaa tankissa ja kitkarenkaat ja navigaattorin akut ladattuina.
Lähetä kommentti