sunnuntai 22. elokuuta 2010

Elokuinen pyhäaamu; haihtuneet luulot


kesän
kuulaus
tuulen tulla, ohittaa

toimelias pikkulintu
katsoo huolestuneena
nousevia pilviä

kuin vaalit lähestyisivät häntäkin

kun on vähän asiaa
pitää kirjoittaa useita rivejä

kuten täydeltä taivaalta
aurinko
metelöi

liikahtamatta
senttiäkään

mäntymetsä humisee

emoonsa kyllääntynyt
männynkäpy

syöksyy

valonsäteen perässä
kaner-
vikkoon

ei lintu
tai edes
majava
kohauta pyrstöään

sorsa!
kohoaa ilmaan ruovikosta

lentää laskien ääniä ilmaan
niemen tuolle puolen

metsän on muodostuneet
toistensä lähelle kasvaneet männyt

jotka ovat toinen toisiaan korkeampia

tietoisia

latvojensa kohottumisesta

kuin erektiossa olevat suvunjatkamislihat

Eurotalous?


pilvet sinitaivaalla
sinivalkoiset
ja kiitävä varis
joka vielä päästää ääniä lentäessään,

kolmasti

ennenkuin katoaa metsän väärälle puolelle,

häi-
rikkö


kun on vähän asiaa
pitää käyttää enemmän rivejä

kuten metsän olemus
taas hiljenee, tummuvaa taivasta vasten
mäntyjen latvat

toinen vierissä
toistensa

metsän olemus nyt on tuollainen

vieri
vie-
ressä

toistensa takana, edessä

järjestäytymättä

kuin eivät odottaisi
että tulee sateet
syystuulia,
talven lumivihureita,

että aikaaa on

sitten, hiljaisuudesta
ynisee luokseni hyttynen

ja sen kaveri

kuuntelemaan

että viihdynkö minä

Minä haluan että vaalit ovat oikeat vaalit
eivätkä etukäteen rahalla ostettua

fantasiatuotetta

haluan olla kansalainen
yhtä kuin mäntymetsikön korkeat latvat

kaikki erikorkuisina
mutta laumana tarkkaillen

tasainen puuvarasto

sellutehtaan kattilaan,
talotehtaan rakenteisiin

tulevaisuus on tuleva

kuten syksyn sade,

tilaamatta

tippa tipalta

yhtyy lätäkköön


pilaantunut herkkutatti



Kun tulin kaupunkiin
on metsä
kuten eilinen uutinen

syöty
ahomansikan muisto vain
epätosi

looginen osio taskulaskimessa

asvalttikadun
jalkakäytävällä
pyörii tuulessa

pantiton kaljatölkki
tulevaisuuden janot
on maalattua alumiinipeltiä


jos sanoo lauseen sen näkee isosta alusta
ja pienestä pisteestä
sen
lopussa

Plops!

muu on utopiaa


Olen kotona
ei ole jano, olen juonut
en palele, on sukat jalassa

kaduilla dieselin
näkymättömät pierut
imeytyvät keuh-
koihin,

veroministeri
hihkuu
taas innosta

että se kehtaakin

mutta ei se vieläkään

räjähdä
omaan intoonsa


Tässä oli kesä,
menossa ohi, mennyt


vaaleihin on laskettu aika
vaikka tämä hallitus sanoi että hehän jatkavat
kuten tähänkin asti,

he ovat täydellisiä kusipäitä
niin että hukkuisivat porukalla
jos aukaisisivat korvansa

valumatulva,

keltainen tulviva vulva

voi miten tulisikin pitkä lorina
mutta ei tyhjistä
kalloista
löytyne
edes rautalankaa
korvien
välistä

autio maa

syystuulia odottavat puiston puut
tekevät kaupungista vihreän,

siitäkään ei tarvitse
olla äänessä,

muutetaan
viisaiden lintujen perässä
kaikki
etelän rannoille,
Romaniaan,

sanotaan että terve
meiltä viedään kesä
ja talven jälkeen

vaikka saadaankin äänestää,

ilmaisesti

ollaan yhtenäisiä

kuin pimenevän
illan
metsässä
itsekseen
humisevat
männyt.


Jotkut kuvittelevat
että kaatosateet
huuhtovat
virtsan hajut hukuksiin,

täältä mikään häviä
noin
vain
yhtikäs minnekään.

Paitsi pilvet
haih
tu
vat


Eurotalouden haihtumisen laki
tilataan meillekin
herkkupizzalähetin tarakalla

muuten mennyt kesä

haisisi

huiskuttaville
mustikanvarvuille


2 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Sorsaraukat pääsivät taas hengestään.

Juhani Tikkanen kirjoitti...

Aurajoen sorsat tuntuvat melovan kuin ei mitään tapahtuisi. (Olemme siis palanneet takaisin Turkuun!)

Uutisista mässäilimme nallekarhujen punnituksilla.

Teen yhden tavullisesti 5-7-5; mutta tuskin edes senryuuta tavoitelleen, kunhan syksyä odotellessa

Elämänkulku
kulkea jolkuttelee
omaa aikaansa