Yhtä armoton
kuin on loppukesän öisen pimeyden
kiihtyvä piteneminen
on pohjoistuulien takaa maisemaan jäätyvä kylmyys
joka tappaa sulat vedet jääksi,
riisuu koivuilta lehdet
niin että viiltävät tuulet pääsevät
estoitta puhkumaan
läpi asutun maan
repäisee verhon
sellaisen yksinkertaisen totuuden edestä
että jokaisen ihmisen osa on kuolema
jollei tänä syksynä,
niin joskus lähitulevaisuudessa
joskus
sunnuntai 31. elokuuta 2008
syksyn lähestyvät tuulet
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti