Kirkkaansinisellä taivaalla
valkoreunaiset pilvet
häikäistyvät
auringon näkemättä
tuulessa havisevia lehtipuita.
Keskellä kesää
seison jalat maassa,
puut väistävät
lauhaa tuulta,
auringon vilauttaessa itsensä
puun juurille asti.
Olen ymmärtänyt olla koko ajan hiljaa.
tiistai 19. elokuuta 2008
19.8.2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti