torstai 2. huhtikuuta 2015

Pääsiäiseksi yksi ankara teksti

4 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Oli tottavie ankara kans!

Mutta hyvä muistutus meikäläiselle, joka yrittää kellon läähättäessä niskaan saada jotain tolkkua yhteen tekstiin.

Pitäis saada siis aikaa jostain. Pääsiäiseksi tulee hulinaa.

Juhani Tikkanen kirjoitti...

Pääsiäisen pitäisi olla iloinen tapahtuma! :-)

Tuossa tekstissä on päälletyöntyvässä kiukussa nuo voimakkaat viivat, joiden väliin esipainettu paperi sallisi tekstin.

Mutta mitä tuohon kiukkujen väliin uskaltaisi edes sorvata?

Huomiota herättänee myös kuvaavan viesti lievästä epäjärjestyksestä; paperia ei ole suoristettu ja lehtiö pilkistää sivulta.

Paperin aggressiiviset voimaviivat myös alistavat minkä tahansa tekstin alaisekseen; pitää mahtua raameihin ja yli rajojen ei saa hoiperrella.

Ankara juttu, siis.

kuriton aie
tunkea kirjoitusta
järjestykseen


Ripsa kirjoitti...

Huomenna on vasta pitkäperjantai. Sain tehdyksi töitä ja siivotuksi kans.

Hullua hommaa sikäli, että laps ja sen lapset saavat aikaan kaaoksen ja sotkun alle tunnissa...

No, niitä ei ole näkynyt yli 2 vuoteen, että kai se pitää kestää.

Minä aattelin sun kokevan puhtaan paperin kammoa, mutta kyllä noi viivat voi lukea kaltereinakin. Mulla on siniruutuisia vihkoja ja pieni pöydän virkaa tekevä puulevy, joka keikkuu polvilla.

Siniruutuiset vihkot tuntuvat turvallisilta niin kuin 1950-luku. Paitsi että olikohan se kovin turvallinen ollenkaan? Lapsille ei salaisuuksia kerrottu.

Toi on hieno haiku!

Juhani Tikkanen kirjoitti...

Jostakin syystä tuo vaakaviiva-lehtiö ei innosta luonnostelemaan paljonkaan.

Kun on joku aihe mistä pitää saada jotain aikaiseksi niin paras on isompi valkoinen A4. Jostakin syystä. Siihen mahtuu eri rivivaihtoehtoja, ja joku versio ajan kanssa rakentuu ihan itsekseen. Jos irtoarkeilla tai eri sivuilla niin tahtoo mennä kutimet sekaisin.

Mutta jostakin syystä jpg-kuvien kanssa on usein toisin, muokkaan kuvaa eli otan turhia reunoja pois lähinnä, tarkistan että valaistus ei ole suosinut mitään valoa erityisesti, ja aika usein se kuva alkaa keskustella ja siihen on helppo ihan kuvaeditorilla kirjoittaa teksti. Hiukan fiilailua, sitten vaan enteriä ja siinä saa olla.

Sitten on usein teksti joka kaipaisi kuvaa. Sitten metsästän tekstiin sopivaa kuvaa.

Kuluuhan se aika niinkin.

Perinteinen ruutuvihko on erilailla demokraattinen eikä tyrkytä, onko niin että pystyviivat syövät vaakaviivoilta turhaa ääntä ja jäljelle jää hyvä alusta kirjoitella?