päivä kerrallaan 

        aika liukuu, on miina

   äkkijyrkkä ranta
         jossa kaislikko ei yllä 

alkaa lainehtia

         syvämietteinen merimies
         muistelee laivaansa           
      

   ja maata

       jota löytyi viisi kilometriä 
                     suoraan pohjan alla


         laiva 

           taivaan ja maanpohjan välistä kulkija



mustekalan musteella
    muistettu vana
kirjoitus

      haaleneva veden väri

   värisevä vilu 



kun horisontista syöksyi myrsky

aallot särkyivät rikki


    epätasa-arvoinen kulkutie


on mentävä
      keula edellä



Jos ajaa 600 km rannalta metsän lomaan,

      järvelle,
ystävälliset hyttyset 

sade kastaa
    ihan kuten meri on märkää, 

                      suola puuttuu


 kuiva maa ei tärise

     olla perillä

metsäpolku  heiluu   varvut

          hiljaista 
               että säikähtää

kun metsurin sahalta
   säilynyt honka 
       tipauttaa
                   neulasen


melu on sisäistä

hengitys tarkoittaa elämää


on epäkohteliasta läiskiä 

       itseään elättämään haluavaa hyttystä 

niin että siitä jää vähän töhryistä rihmaa

ja joskus ripellys 
minussa virrannutta verta


Merellä oli vain kenties joku verenhimoinen hai,

          hukkumisen lisäksi pahin uhka




mietin 
   kun metsäpolku peittyy

         varvikkoon

ja edessä on kaatunut 
                     
   puu 

että mikä on merien 
                    syvin
                    tarkoitus


ja entä kuinka pysyvää

         on metsän syvyys,



     olla eksymättä

Tikkis 19.6.2014