Kun seisot pitkään aivan reunalla,
tekee mielesi ottaa vielä yksi askel:
mitä odotat, anna mennä.
Matti Särkkä teoksessa Vähän paljon, Enostone 2013.
Särkän kokoelma tarttui käteeni piipahtaessani kirjastossa. Matti Särkkä on turkulaisia runoilijoita, pitemmän linjan veteraani vieläpä.
Ettäkö Turun Runoliike. Mietin tuota maankuulua liikehdintää ja havaitsin että en oikeastaan tunnista kyseistä liikettä oikein miltään kantilta. Siinä pitänee olla turkulainen. Ei kovinkaan edukas mainemääre ?-)
Kuka siihen aikoinaan kelpasi? Asuin Turussa 1962 kun Turussa oli Runoseminaari, jonka aikaan nuori lupaus Pentti Saarikoski heilutteli revolveria ja ampua täräytti sillä. Sitä vartenhan pyssyt ovat? Aikana kun viimeisestä Karjalan honkia vastaan käydystä sodasta oli vasta noin 20 vuotta historian unohdusta?
Saarikoskea ei luettu Turun Runoliikkeeseen? Turkulainen kustantaja Hormia julkaisi Ginsbergin kokoelman ja siinä mm. Kaddish-runoelman, jonka P.S. suomensi. Muita antologian suomentajia oli mm. Anselm Hollo.
Koskenniemen nimeen palvova maisteri Kyllikki Hiisku olisi tehnyt kaikkensa saadakseen runoilija Unto Kupiaisen tuon runoseminaarin osallistujaksi. Eipä tullut. Kupiainen kuoli vuonna 1961. Kyläläiset kertoivat miten professori kannettiin ampulanssiin ja Savonlinnaan. Kesälahden Varmonniemestä.
Kupiaisen viimeiseksi kokoelmaksi jäi Polaris, joka jännästi poikkesi Kupiaisen muusta tuotannosta. Yrjä A. Jäntti hallitsi Södikkaa ja V.A.K oli myös hengissä. V.A.K hallitsi silloin Turun Runoliikkeen lisäksi koko Suomen Runoliikettä. Se oli sitä aikaa.
Hiiskujen sisarukset olivat kaikki runouden asialla ylipäätään, nuorin heistä eli runoilija Helka Hiisku kuoli ensimmäiseksi, sitten Kyllikki. Käsittääkseni umpisuolen leikkauksen jälkeiseen keuhkokuumeeseen? Isatalon Kallen analyysin mukaan. Aune Hiisku teki väikkärin Kaarlo Sarkiasta. Kyllikki oli aktiivinen Turun runo-elämässä, eli silloisen runoliikkeen toimijoita.
Mitä sitten tapahtui, Hiiskujen jälkeen ja Akateemikonkin poistuttua tuonilmaisiin. Hiljaisuutta? Kaarlo Isotalo julistettiin Turun ainoaksi kirjailijaksi. Jarkko Laine julkaisi esikoisensa vuonna 1967. Jakkekin sitten aikanaan seurasi muita runoruhtinaita ja siirtyi hänkin tuonilmaisiin. :-(
Jossain vaiheessa Turussa nuoret runoilijat alkoivat pitää itsestään ääntä, löytyi lausumistaiteen tueksi mm. sukkahousuja.
Tuli ja Savu ja Nihil Interit oli ensimmäisiä murtamaan vanhaa koskenniemeläishenkistä pölyrintamaa? Voiko noin häijysti sanoa? Kun tiedän että osa jengistä liittää minutkin juuri tuohon vanhaan harmaja-pölyiseen lässy-porukkaan ?-)
Kuka kelpasi Turun Runoliikkeeseen? Tuotannon laatu ja määräkö?
En itseasiassa tiedä. Kun joku liike alkaa liikehtiä niin kuka sitä ohjaa.
Ukrainan helmikuun 2014 tapahtumat esimerkkinä. Taustalla lienee johtajien saamat raha-kasat. Ovatko nk. erimieliset vain kateellisia? Moskovassa on rahaa. Ja raha jyrää meitin. Vai tankitko ne oli 70 vuotta sitten? Mutta rahaa olisi myös tuolla Ginsbergin kotomaissakin? Onko siellä huonompaa rahaa Ukrainalle?? Kiinalla olisi vielä enemmän sijoituskohteita hakevaa rahaa? Viisas kähmijä onnistuisi kalastamaan kaikilla vesillä?
Päivänpolitiikka ja runoutta ei kuulemma saa sekoittaa. Siitä yritettiin "sopia" vuoden 1918 teloituksien aikaan ja vahvistettiin Neukkulassa 1930-luvulla?
Tuon verran esihistoriasta voinee olla tietoinen ennenkuin se ties kuinka monennen kerran uudelleeen tulkitaan.
Kuuluiko Matti Särkkä Turun Runoliikkeeseen? Jos niin väitän niin joku väittänee vastaan.
Barrikadi on rakennettu! ?-)
Matti Särkkä teoksen Vähän paljon sivulta 53 toteaa:
On pakko yrittää kunnes haaveet ovat
toteutuneet, kaikki haaveet. Maailma
ei ole muuttunut, vain toisin sanottu.
Turkulaisen emeritus-pressan taidenäkemys jäi leijumaan maamme kulttuuripolitiikkaan valtiovallan kantana:
"Jos aikoo olla taiteilija niin pitäisi olla jotain sanomista."
Tai sinnepäin.
Aika monella henkilöllä olisi paljonkin sanomista.
Mikä mättää vai onko kaikki kuitenkin ihan hyvin.
Saihan Suomi kultamitalinkin Sotchissa, me olemme talviurheilun suurvalta. Suurvallalla olettaisi olevan jotain vastuutakin, sanomisten lisäksi
Loppuus Matti Särkkä infoa, Wikistä lainaus:
Matti Juhani Särkkä (s. 23. marraskuuta 1940 Jyväskylä) on Turussa asuva suomalainen kuvataiteilija ja kirjailija.
Särkkä perusti yhdessä Vesa Niinikankaan kanssa 1999 Turkuun runouteen ja matkakirjoihin erikoistuneen pienkustantamon Enostone mutta luopui kustantamon osakkuudesta 2002 ja on sen jälkeen ollut vapaa kirjailija.
Tästä kaupungista, runoja. Kirjoittajat Timo Haajanen: Urbaani turbaani, Esko Jämsén: Rakastin sinua ja Mattijuhani Särkkä: Minä kerron sinulle. Gummerus, 1969
Kaupunki nousee maisemasta, runoja. Gummerus 1972
Poiskatsova, eli, Kertomus minästä, joka syntyi, runoja, Atena, 1996
Nyt olet hiljaa, runokokoelma, Enos, 1999
Kevyt alasin, valokuvat Asko Salminen, tekstit Matti Särkkä, Enos, 2000
Naisten talo. novelleja, Enostone, 2000
Ota tai jätä. romaani, Enostone, 2001
Taormina rakastettuni, matkakirja. Enostone, 2001
Ei paluuta, romaani. Enostone, 2002
Poikaveljet : kolme Tourujoen maalaria, romaani. Enostone, 2003 (aiheena jyväskyläläiset taidemaalarit Yrjö Saarinen, Feliks Ojanen ja Matti Särkkä)
Jättiläinen ja minä : Firenze puolessa päivässä, matkakirja; kuvitus Marja Särkkä. Enostone, 2004
Michelangelo Buonarroti ja hänen paavinsa, komedia. Enostone, 2005
Sanoja päin : seitsemän kirjoittajaa, toimittanut Matti Särkkä. Enostone, 2005
Ajan muoto, romaani. Enostone, 2008
Kiinalaiset kädet : proosaa & runoja. Kaarinan-Piikkiön kansalaisopiston kirjoittajakurssin antologia, kirjoittajat Santer Niittyaro ym, toimittanut Matti Särkkä. Enostone, 2008
Kaikki kuvat, romaani. Enostone,Turku 2010
Karhu ja metsämökki, antologia (toim.) Enostone, 2011
Runoja maan alta, runokokoelma, Enostone, 2011
Hymyilevä mies, runokokoelma, Enostone, 2012
Vähän paljon, runokokoelma, Enostone, 2013
Tekstit
2 kommenttia:
Äkkiä luettuna historiikkisi käsitti kaksi sukua, Hiiskut ja Särkät- Minulla oli Porin tyttölyseossa luokkakaveri jonka nimi oli Särkkä, etunimeä en muista, mutta se pelasi koripalloa. Sillä oli toinen etuhammas menettänyt jossain törmäyksessä nurkkansa.
Ihan mukava flikka, mutta pelkäsin pallonpelaajia. Siis jos pallo osuisi ja menisin kumoon ja polvi menisi vaihteeksi halki.
Helka Hiiskun joku kirja on äidin peruja yläkerrassa. Pääsen sinne jo, eli kirjasto ja työhuone kaikkineen on taas käytössä, ja kun on hiihtolomalla niin vallitsee hiiskumaton hiljaisuus.
Ripsa:
Niin, lueskelin tuota Särkkää. Jotakin muutakin Särkkää minulla on hyllyissä, en niitä ruvennut kaivelemaan. Katselin ja kääntelin tuota ja sitten ajattelin että koska Särkkä on Turkulaisia niin häntä pitää ainakin maininnalla kunnioittaa? Turku-liike!
Minäkin joskus pelasin vähän koripalloa, ihan iisisti, ilman vammoja. Eniten tykkäsin juoksuista. Pallojutut eivät olleet minun lajini.
Nyttemmin kävelen arvokkaasti, kamera joskus kourassa.
Hiiskut asuivat kaikki neljä kai samassa huoneistossa. (En ehtinyt Helkaa koskaan tapaamaan, mutta sisarusten äidin tapasin!)
Isotalon Kallella oli ilkeähkö tarina siitä miten kaikki kolme Hiiskutarta oli pihkassa Kaarlo Sarkiaan. Kutsuivat kevään jälkikoleuden aikaan Sarkian mökilleen ja kukaan sisaruksista ei toisilleen mustasukkaisena voinut vetäytyä yöpuulle vaan istuivat kimpassa toinen toisiaan vahtimassa. Kaarlo Sarkia ei Kallen mukaan innostunut heistä kenestäkään?
Mökki ei ollut kai kovinkaan lämmin ja Kallen väitteen mukaan Sarkia vilusti juuri siellä, tunnetuin seurauksin.
Tuli mieleeni kun jokin aika sitten tuli Brittiläinen TV-juttu Keatsistä, joka vilustui jouduttuaan senajan kyydeissä istumaan ulkona kylmässä.
Vossikat eivät olleet mitenkään lämmitettyjä kuten nykyiset taksit.
Ja ainakaan Briteillä ei erityisempiä susiturkkeja ja lämpimiä saapikkaita kai ollut tapana käyttää. Eikä vaunuissa lampaanvällyjä paria kerrosta päällekkäin?
Eihän kylmä ole ongelma jos on varusteet. Kuuma ja helle on?
Lähetä kommentti