on hetki kun olen itsekin kuva
jota etsitään, paranoidi, kun
pääsen kotiin menen itseeni, kun
menen itseeni, minulla ei ole
vaatteita, alan kertoa
että olen vaatepuu jossa on naulat
ripustimet missään
käymättömän ikuisen
vieraan
asetakki.
Jyrki Pellinen sivulla 131
Jyrki Pellisella on yli 30 julkaistua kirjaa. Tämä ote edellä on vuonna 2013 ilmestyneesta Kuolema Puškinin kädelle - kokoelmasta. 189 Sivua. Kustantaja Ntamo.
Kokoelma on laaja, siinä on runsaasti luettavaa. Epätavallisenkin runsaasti. Lukea nutustelin kokoelmaa aina muun tärkeilyn lomassa, nautiskelin.
Olen lukenut Pelliseltä muutaman muunkin kirjan eli outo hiippari Pellinen ei ole. Hyvinkin tuttu. Tuttava.
Joku häntäkin vaikeaksi joskus kutsunut.
kun avaat talvisen ikkunan, tulee varmuus
Jyrki Pellinen sivulla 127. Hän kysyy lukijalta sivulla 128, että "Mitä kautta lähdit merille?"
Minä kirjoitin siitä tänään Facebookin jollakin sivustolla, lukekaa sieltä?
Sivulla 161 Pellinen toteaa myös, että
"Maailma on niin pitkällä
ettei kukaan sitä ymmärrä."
Eikö muka? Mitä ymmärtämistä tässä maailmassa on.
Onneksi se ei ole vielä ihan valmis, töitä riittää.
Pellisen esikoinen, kokoelma Näistä asioista, ilmestyi vuonna 1962. Vuonna 1964 ilmestyi Kuuskajaskari. Pellinen siis voisi viettää julkaistujensa 50-vuotisjuhlia jo pariinkin kertaan.
Onnea Pelliselle!
Tekstit
2 kommenttia:
Onnea täytyy lähettää kaikille jotka edelleen jaksavat kirjoittaa. En usko että kirjoittamisessa jaksu tulee väliin, mutta siina julkaisuhommassa tulee.
Se ei varmaan ole helppoa kellekään. Olen mielessäni hihkunut noita estraadilla runojaan lukevia. En usko että ennen aikaan kovinkaan moni runoilija olisi ottanut mikin käteensä.
Uskotko sinä?
Pellisen runoja olen lukenut silloin tällöin, oikeastaan joka kerta kun olen käynyt kirjastossa näpelöimässä runo-osastoa. Siis joka kerta kun käyn kirjastossa. Runo-osasto on pienin, mutta monella tavalla oleellinen.
Pellistä vastaan tekee monta kertaa väittää vastaan. Sekin on hyvän runon tunnus. Mutta on se monen muunkin tekstin tunnus.
:-) Pellinen on pellinen. Ja mielestäni ennenvanhaan oli runonlukijaisia. Kaikenlaisissa iltamissa oli aina mm. runonlausuntaa. Ja koulujen joulujuhlissa, vai kuusijuhliksiko niitä kutsuttiin. Minäkin kerran jotain typerää lorua joiduin ääntelemään. Hävetti. (Kumpiko, kehno tekstikö enemmän?-)
Runojen julkaisu on kasvanut melko suureksi kuulemma. Pienen paperinivaskan kansiin saattaminen on melko helppoa. Minua se ei haittaa, päinvastoin. Ostamaan niistä en pysty kuin ihan jonkun, eli satoja jää tietoisuuteni ulkopuolelle. Mitähän sitä menettää koko ajan?-)
Lähetä kommentti