Ääntä

Tulin eilen junalla Suomen Sipirjasta (= Hki) kotiin, Turkuun.

Hiljaisessa junanvaunussa tuli väkisin kuunneltua erilaisia ääniä:

Yksi nainen selosti yksityiskohtia työriidasta jonka perusteella hän oli irtisanoutunut...


Toinen nuorempi mies heräsi kun puhelinmyyjä tyrkytti hänelle jotain tuotetta. Hän karjaisi kaksi kertaa että ei tarvitse kuin yhden paketin!

Sitten mies antoi periksi ja sanoi että no pane sitten yksi paketti.

Muutama muukin vaunussa virnisteli.

Pari opiskelijaa kävi läpi kurssitarjontaansa, muutaman kurssin kohdalla he ääni inhosta väristen totesivat että Kaupunkirakentamistako, yäk. Meinasin kannustaa heitä että hyvä, kaupunkirakentaminen ei kuulu muille kuin rakennusgryndereille ja heidän kanssaan yhteistyötä tekeville kaupungin virkamiehille. Muilta suut kiinni! (Tarkoitan Turkua.:-)

Takana istuva vanhempi pariskunta soitti taustajoukoilleen ja komensivat hommaamaan influessarokotukset...

Yksi Iltalehti toitotti että neljä on jo kuollut nuhaan, toinen Iltis pani paremmaksi ja sanoi että viisi on jo kuollut. Metro-lehti totesi että taitaa olla epidemia.


Minä istuin kuunnellen, pakko kun oli, ja ratkoin yhden helpon Sudokun. Metrolehdestä, ne on helppoja.

Kun numerot löysivät sopuisasti ilman suurempaa ääntä pitämättä jokainen oman lokeronsa kävin veskissä.

Turku oliki aika pian. Kotona!

Alla muutama talteen pelastamani Issa:

1.

kovaan ääneen
puhumme kylmästä yöstä
aidan ylitse

Puiden oksat ovat mustia. Lumet sulavat, tulee kuulemma aikainen kevät.

2.

        nyt näkee miten 
        ne kasvoivat, -- 
        talviset puut; paljaina

Kotipihalla oli maa sulaa ja polku lähes kuiva.

3.

yksi kerrallaan
kissatkin tulevat kotiin -
kylmät yöt

Issa 1816