yksinäinen kuu
valaisee pimeässä -
luottaa itseensä

Pakkastako ei viluta?

Näppejä kylmää –
miten polkupyöräni
pärjää viimassa?

Hehkuva tuli.
Savu nousee taivaalle –
hämärän kätkö.

Alaston oksa,
ei minua palella
tämä sinisyys

Kuva on Aurajoesta kun ensijää ripisi savisen joen pintaan.

Tekstit kalastin talteen vanhasta varastosta.

Pari päivää vielä ja pitää opetella uudet vuosilukunumerot, 2015.

:-)

Pelastunut joulukuusi

Hämärä kuusi -
taas yksi joulu ohi
pelastettuna!

Sarjaan Itätuuli # 5

itätuulessa
naapurin kissa nuuskii
hiirenjälkiä

Sarjaan Hiljainen metsä # 3

vain kuten lumi
tuuli saapuu kohisten -
taivas hiljenee

Sarjaan Hiljainen metsä # 2

tuuli viuhahtaa
hiljaisuuden ohitse -
metsä humisee

jäätynyt joki -
näkeekö kala uida
illaksi kotiin?

lumilouhikko
kirkkaasssa valossa
hiljentyneenä

laiheliini kuu
joulupäivän taivaalla -
lehdettömät puut

pukin kiusaksi
satanut vähän lunta -
valot hehkuvat

Hiirukallekin jouluna rauhaa

lumessa näkyy
hiirukan hipsujäljet -
suojaavat ruohot

Bonusteksti vaihtoehtona:

aika pysähtyy -
lumiselta polulta
ei kuulu ääntä

kolme joutilasta tekstiä

joen töröttäjä
seuraa lumisadetta -
hämärä päivä

pari kehitelmää entisiin aiheisiin:

1.

lumihiutale
viuhahtaa maahan asti -
metsä kohahtaa

2.

puiden välistä
lumimyrsky puhaltaa
varjot valkeiksi

iloiset valot
ahkerissa autoissa ...
lunta pyryttää

maanantain aamu -
auringosta singahtaa
huomisen säde

talviseisaus -
aurinko voi räjähtää
omaan intoonsa

Tulee sitä lunta meillekin!

Nukkumakatu
pitää ohutta lunta
näkösuojana

=Turussa 21.12.2014=

kolme valon pohjimmaista

on jo pohjalla
ainoa aurinkomme -
joulu iloitsee

auringon haamu
ylösnousee taivaalle -
jokavuotisen talven
tulinen orgasmi

aurinko nousee
kuin vanhan miehen kiima
pääsiäiseksi

Sarjasta Hiljainen metsä

hiljainen metsä -
harakka lentää ohi,
lumi liikahtaa

Sarjaan Itätuuli # 4

kuiskaava tuuli
herättää lumisateet
taivaan täydeltä

luminen itätuuli
hyökkää takapihalle
mutta ei tyynny

vihosta kolmas luonnosversio:


hämärässäkin
koko yön lumisade
tehnyt kinoksen

levoton tuuli tuulee

levoton tuuli
lämmittelee metsässä -
risu risahtaa

Toinen:

nuotion savu
käryttää aukiolla -
tuuli kyräilee

Issan maha vuonna 1805

Tuuli puhaltaa
vatsaani varten ...
pullistuvat pilvet

Runossa ei tosin yksilöidä kenen maha on tyhjä.

Mahansa hyvinvointia kuunnellessaan Issa on toki kaikkein lähinnä omaansa.

Issalla on nälkä? Tyhjä tuuli vain hyväilee, ei täytä.

Kasvava pilvimuodostelma voi enteillä sateita.

Jos on ollut kuivuutta niin sade järjestää ruokaa pelloille ja sieltä ihmisille.



Oliko vuosi 1805 erityisen kuivaa Japanissa. Näin voisi rivien välistä tulkita.

Sarjaan Itätuuli # 3

minne menisi?
tunkee suut ja korvat
itäinen tuuli

Versio:

tunkeva lumi -
röyhkeä itätuuli
jämähtää jäähän

Vanhuus ja saketynnöri

Tulenko jo vanhaksi?

En tykkää kun tossut kastuvat
floskaisella jalkakäytävällä?


Kushuri Hokkaidolainen saattoi olla erakkorunoilija Hokkaidon rannoilla, mutta arvelen että hänen nimiinsä kirjatut tekstinpalaset ovat Issan aikalaisten runoilijaretkueiden jälkeenjättämiä merkintöjä ketjurunojen aiheiksi?

Tässä yksi joka voisi valaista Hokkaidolaiseksi itseään nimittävän jengin puuhia:

jo alkusyksy
ja saketynnöristä
vain kuivaa ilmaa

Tuulee. ääniä

Äänekäs tuuli
hiljentää lumisateen -
jäätynyt joki

Luonnosvaiheen tallenne:


ylilentänyt
lumimyrsky ääntelee
tuulikellossa

Keskellä viikkoa reisussa

Kävin pitkään aikaan tuolla Suomen Siperiassa henkilöautolla. Syy oli että majapaikka oli ulkona keskustan tungoksesta ja parkkipaikka löytyi eikä tarvinnut olla A, B tai mitä lie C-tunnuksia, joita minullahan siis ei edes ole.

Mennessä aamun virka-aikaa ennen havainto että aika moni käy Turusta ainakin siellä päin. Autot olivat hyviä ja hintavia ja hurisivat ohitseni lähes huomaamatta minua. Etikettiin ei maanteillä kuulu merenkulun tapaan lipputervehdykset.

Moottoritieltä
pakokaasu pakenee
pientareen taakse

Ilmatiede oli tilannut matkan verrelle raikastavia tuulia. Kevyt autoni yritti pari kertaa olla niille kohtelias mutta ohjaustehostimen korjausliike lannisti ilmatieteen yritykset.

Puuskainen tuuli
saa kaveripyyntöjä
pakokaasuilta

Takaisin tulin iltapäivän hiipuvassa yleisvalossa. Liikenne oli harvaa ja sujui. Muutama pakettiauto oli silminhavaittavan kiireinen, heillä lienee erivapaus nopeusmittarissaan? Ei hätää sillä tie oli lähes kuiva ja väljä. Muutaman pitkän rekan minäkin ohitin:

Ohitan rekkaa -
joka pyörän kohdalla
vahän pelottaa

Sarjaan Itätuuli # 2

itäinen tuuli -
lämmin sade pakenee
läntisiin metsiin

Tästä on luonnosvaiheen ajatus:

itäinen tuuli -
pohjoisen ylijääneet
lumet kinostuu

Sarjaan Itätuuli

kukaan metsässä -
itätuuli yksinään
tulee ja menee

Kushiron muistivihoista

ruohot hädissään -
lumimyrsky mereltä
lannistaa kaiken

Hokkaidon sää ei talven tullen aina innosta?

Vielä toinen, kun tänne mahtuu:

Mereltä tuulee -
rannan ruohot taipuvat
yöksi torkkumaan

Kushiro Hokkaidolaisen arkistoista lähentyvän talven kuiskaus:

Tuulee mereltä -
lumisateen myräkkä
muuntuu sateeksi

.................................

Issalta muutama samaan aiheeseen:

yhden muurin yli
puhaltaa merituuli...
talven kuu

Copyright Kobayashi ISSA 1803, suomeksi tulkinnut J. T. 2014



Japanin pohjoisosissa sataa talvisin runsaastikin lunta. Taloja suojataan erilaisilla aidoilla, suojilla, muureilla.
Tuossa minua viehättää Issan tyyneys, myrskyää ja nurkissa tuivertaa, puhaltaa.

Issa ihastelee talvitaivaan kuuta...

tuuli viilentää
toisen hihoista...
syksyinen sade

Copyright Kobayashi ISSA 1803, suomeksi tulkinnut J. T. 2014

Mitä Issa ulkona teki tuulessa & sateessa? Kirjasi tunteensa lyhyeksi runoksi?

takanani
syksyn tuuli puhaltaa
minua kotiin

Copyright Kobayashi ISSA 1806, suomeksi tulkinnut J. T. 2014


Tästä kommentaattorit ovat löytäneet jopa vaelluksen iltaa kohden, kuolemaakin. Minusta Issa siinä on palaamassa kotiinsa, ilkeä tuuli työntää häntä selästä ja kasvot ovat suojassa. Hiilipannu odottaa kotona sytyttämistään, ja kenties sakeakin löytyy jostakin vielä tilkka.

.................................


Syksy etenee, osittain talvi on jo nurkissamme. Tänään Turussa on + 6 astetta. Ilma on tihkuvaa, lähes sadetta.

Tuomiokirkon
valaistu kuusi hehkuu
valovirralla

Toriparkki jaksaa odottaa,
kaupunki antaa torin saven liikemiehille
ja luulee tehneensä onnekkaan lahjoituksen

Tuomiokello
hamuaa hämärästä
aikaa omakseen -

Tikkis 8.th December 2014

hämärät valot -
juna näkee kulkea
kohden Joulua!

Ps. klikkaa kuvaa niin oikea laitakin pääsee esille.

Valoton piha -
kissan kiiluvat silmät
hiipivät kotiin

Itsenäisyydestä on taisteltava, sanoi joku viisas ja lienee ollut oikeassa

Tämän kaappasin SR ryn arkistomapista ja mietin että koska on itsenäisyyspäivä niin voisi olla oikea aika julkaista.

Laatu ei ole ihan timangi, mutta vanha on paperikin, ja aito,,,


Klikkaa kuvaa niin sen pitäisi asettua kurinalaisesti näytölle.

seisoo yksinään
sininen sähkötolppa -
kramppi puskissa

Mustanpuhuvaa
palelevaa puun oksaa
lumi lämmittää

Jäljet lumessa,
kukahan jo kulkenut
ja ohittanut?

viime vuonnakin
talvi tylytti kaikki
luut ja ytimet

Bashoon kanssa Karjaan radalla

Öinen pakkanen on jäädyttänyt lammen sileäksi, kirkkaaksi. Bashoon sammakon metelistä on kohkattu paljon, mutta kaikkea ei ole vielä kerrottu?


sammakon hyppy
jäätyneelle lammelle ...
äänetön liuku

pimeä polku -
ensilumen valossa
näkee kulkea

Hiipivä lumi
tunnustelee säätilaa -
katu liukastuu

tuomiokirkon
tuomitseva kuusiko
tuomitsee ketään

Shiki-kisan Syyskuun 2014 tekstejä / II

laskeva aurinko
hetken poski poskessa
meidän varjomme

Copyright Irena Szewczyk Suom. J. T.

hautajaisten jälkeen
silmälasit joita hän
ei koskaan löytänyt

Copyright Bill Kenney Suom. J. T.


Tässä muutama Shiki-kisan vapaan osion teksteistä, aiheena jotakin jonka on kadottanut, mennyt...

Shiki-kisan Syyskuun 2014 tekstejä / I

umpikuja -
kulkukoira ja minä
eksyneinä

Copyright natalia kuznetsova, Moscow, Russia. Suom. J. T.

Linnunrata -
sekoan laskuissa
taas ja taas

Copyright Eduard TARA Suom. J. T.

Kigo Syyskuun 2014 tekstejä / III

illan pimeys...
kotisirkka pitää
minulle seuraa

Copyright D W Skrivseth, suom. J.T.


Tässä kolmas osa muutamasta tekstistä Kukai haikukisasta syyskuussa 2014. Kigon aiheena oli sirkka, sirkat.

Samaan kuukausikisaan Tikkanen julkaisi seuraavan:

Intiaanikesä -
sirkka on löytänyt
kadonneen äänensä

Suom. myös J. T.

Kigo Syyskuun 2014 tekstejä / II

kuuro korvani --
puolet sirkoista
eivät missään

Copyright Eduard TARA, suom. J.T.

joka yö
sama iltasatu -
sirittävät sirkat

Copyright Kashinath Karmakar, India, suom. J.T.

Kigo Syyskuun 2014 tekstejä / I

sirkat
eivät pidä
salaisuuksia

Copyright Bill Pauly, suom. J.T.

koko pitkän yön
sirkat kertovat minulle
että olen hereillä

Copyright Sandi Pray, suom. J.T.

julkaisemisen hankaluuksista

minne nyt virtaat
kysyy savinen joki
pinta rypyllä

jos aikoisi printata kirjan 

siinä pitäisi olla 

          sata erilaista runoa 

Aurajoen tuuli
puhaltaa savivettä
edestakaisin

Laskin irtorunojani, 

    menin sekaisin 

        neljäntuhannen jälkeen

peilaa kuvaansa
rantojen ikisaveen -
samanväriset

jos niissä on vaikka 

     samoja sanoja ?


Sellaisia joita joku on jo kertonut ?

vastarannalta
heijastaa sähkövalo
savijoen pintaa

hiljainen metsä ...
metsälammella sataa
äänetön lumi

nuhanenu

punanenäinen
sotilaskunkku seisoo
ikäänkuin voittaja

Lumiraput

Kukaan kiivennyt
näitä rappuja ylos
tai tullut alas

Aliset pilvet
litisevät nyt tiellä -
roiskuva suola

Ensilumi yllätti kadunhoitajan

Kamalaa! Lunta!
Eikö kukaan ilmoita
aura-autolle?

Pohjoinen tuuli
vie sateen alavirtaan -
mitä nyt syödään?

Hyödytön tölkki

Runomerkityksissä on yksi alakuloinen rinnastus pudonneiseen lehtiin:

Kun ihminen on jatkuvasti lisääntyvien YT-puhdistusten jälkeen todettu hyödyttömäksi ja poistetaan rasittamasta liike-elämää hänta voisi kutsua syksyllä pudonneeksi lehdeksi.

Kun limsa loppuu
on pantiton tölkki
pudonnut lehti

Tölkki on osansa tehnyt. Kauppa on saanut omat katteensa, tölkki on tiellä, malka hyvien ihmisten silmissä.

Tuulen huuhtoma
maalattu peltipurkki
ei palaudu

Alumiinitölkkien maali kestää syksyn sateet,
syksyn pilvien mustat varjot huiskivat kirkkaina.


Jos autot olisi maalattu yhtä hyvällä maalilla niiden pinta loistaisi pitempään,
ja vielä kun moottori pellin alla on jo nuukahtanut, eikä pakokasu enää tupru, eikä pyöri pyörä tölkki jatkaisi elonsa hehkua.

Hyödytön roska,
tyhjäksi juotu tölkki
ei edes ruostu

Manyoushu VII / 1089

Valtamerestä
ei erota yhtään saarta -
kaukana nousee
valkoisia pilviä
myrskyisille aalloille

Copyright nimimerkki anonyymi.
Manyoushu VII / 1089.


joskus vuoden 750 aikoina

Manyoushun monet naispuoliset kirjoittajat on jostain syystä kirjattu nimimerkillä Anonyymi, eli tuntematon.

Aikanaan taisivat tietää liiankin hyvin viestien piirustelijansa. ?-)


Teksti on kirjattu kun hallitsija vieraili Isessa. Ise on shintolaisille tärkeä paikka ja siellä olevaa luostaria pidetään suuressa arvossa.

Valkoiset pilvet merellä on monesti toistettu teema, jonka ydin juontaa eroon, ja eräässä tapauksessa rakkaan joutuessa karkotetuksi, tai jopa hankalamman kohtalon ollessa tulossa...
Valkeat pilvet myös nostettu myös hovin tapahtumien ylistämiselle.

Eri aikoina eri tyylisuunnat toki lienevät muuntuneet ja sekaantuneet.


Joskus valkea pilvi on valkea pilvi.

Vankisaarella
valkeastakin pilvestä
voi sataa räntää

(Tikkis XI/2014)
Jo tuolta ajalta pitää haistella runon tekstiä vähän sillä viestillä.

Japanissa ei useinkaan ihan kaikkea kerrottu.


Samaa tapaa aika ajoin noudatetaan mm. itäisessä naapurissamme.

Siperian hanhi
ei muni kultamuniaan
kaikille

(Tuo viimeinenkin on Tikkis XI/2014.)


Pilvikuvan copyright kuuluu Internetin syövereille...

Marraskuun ilta -
itäisen metsän yllä
taivas himmenee

Kummallinen yö,
pimeää eikä sada -
tyhmä marraskuu

Kukai kilvan tuloksia lokakuussa / 4

Brenda Roberts:

sininen hetki
syvenee --
kuuton taivas

Bill Kenney:

ei kuuta
varjo
sisässäni

Tekstejä oli 120 kpl erilaisia. Niiden väliltä oli hankalaa tehdä kuuden kärkivalintaa. Kaikki eivät mielestäni taipuneet suomeksi, mutta sellaista eri kielten runous on. Kielellä on aina oma merkityksensä.

Ja tarviiko sitä aina ihan kaikkea niin ymmärtää?-) Kääntäessä on erikseen omat ongelmansa. Miten välittää toisella puolen maailmaa ajattelevan hengitys tälle puolen.


Joskus ymmärrän että sotia syntyy.



Tikkis lokakuussa 2014



Kukain periaatteet löytyvät täältä:

http://www.haikuworld.org/kukai/howitworks.html

Kukai kilvan tuloksia lokakuussa / 3

kuuton yö
kalastajan verkko
pyydystää tuulen

Copyright Rita Odeh, Nazareth, Israel
Seuraava ei ole antanut nimeään julki:

tussikivi ...
miten maalata
kuuton yö

Vielä yksi tähän:
Copyright by Anitha Varma Kerala, India.

kuu ei näy ...
hänen puolisko sängystä
on vieläkin lämmin

Kukai kilvan tuloksia lokakuussa / 2

ei kuuta ...
minulla ei ole edes varjoani
jaettavaksi yön kanssa

Copyright: Lavana Kray, Romania
Seuraavan on kirjoittanut Ruth Powell:

tuulet ulvovat
susien puolesta
tämä kuuton yö

uusikuu
tähdet ja minä
taas yksin

John Soules.

Alunperin teksti oli yleistyvän tavan mukaan vain yhdellä rivillä,
mutta sain suomennokseni hengittämään selkeämmin kolmelle erillisille rivillä.

Kukai kilvan tuloksia lokakuussa / 1

Kukai kisan aiheena oli kuutamoton yö.

Miten kuvata siis sitä mitä ei ole.


Tikkis ratkaisi osaltaan näin:

Kuuton päivä -
odotan innolla
auringonlaskua

Seuraavan copyright oikeudet omistaa Ignatius Fay:

kuuton katu
lumessa matkalaukku
odottaa taksia

Horst Ludwig kirjoitti seuraavan:

Kävelen yksin kotiin -
pimeästä ensimmäiset luhihattarat
katulyhdyn yllä

Tavuja riittää, mutta minusta tekstissä ei silti ole liikaa elementtejä?

kuka uskoisi
että hevonen osaa
kotiin kengittä

Isänpäivä -
pikkutyttö haluaa
poikanuken

Copyright Peter Tchouhov. Suom. J.T.

Prinsessa Oku (661-702)

Syksyisen vuoren
ylitys yhdessäkin
on vaikeata.
Miten sinä selviät
siitä ihan yksin?

Runo on tuttu ja hetken olin varma että se löytyy jostakin?

Alkuteksti on kuitenkin taas Manyoshu, II/106 merkintäni mukaan.

Ja taustalla on toki enemmän kuin tuossa ilmenee: Prinsessa Okun veli, Prinssi Ōtsu, lähti nk. pitkälle matkalle...

Manyoshuuta selatessa

Syksyn vuorilla
pudonneita lehtiä
niin että polku
ei erotu kun etsin
kadonnutta rakasta

Lähde: Manyoshu II:201

Tekijänä tuntematon. Manyoshun liian moni on ilmoitettu tuntemattomaksi. Vihjaavat että heistä suurin osa olisi ollut tiedossa mutta pääosin naisia. Koska joukossa on runoilevia keisareita ja hankalia hovin ylempiä virkamiehiä niin kainouden tavallaan ymmärtääkin. ?-)

Manyoshu on noin vuonna 750 loppuun saatettu noin 5500 runon antologia, joka aikoinaan ilmestyi 22 eri osassa.
Antologiassa muutama runo jollei ihan prikulleen samanlaisia niin toisintoja. Kokoelmaa koottiin vuosikaudet eli tuon tietenkin ymmärtää. Siihen aikaa kirjoittajilla ei ollut apuna Googlea eikä pilvipalveluita.


Tuo teksti jatkuu näin, tavuttelu jätetty syystuulen puhureille:

Kuin viestintuoja tulisi
kun keltaisia lehtiä putoilee.
Oi voi, muistan miten
tällaisena päivänä
ennen tapasin vaimoni.

Näissä teksteissä ei nyyhkytellä, mutta rivien välistä huokuu totuus, minkä pitempi jatko sitten kuvaakin, että vaimo oli kuollut...

Punaiset marjat
savisen joen rannalla
kaikki yhdessä

Aurajoen vettä
tuuli vain rypyttää -
talvi palelee

Vaalien ohjeistus?

risut peittävät
minne saisi kääntyä
tai minne mennä

Historia on
meissä kuin tuuli joka
tuulettaa sateet

Kerouacin kaksi matkaa

Facebookissa virisi keskustelua Suomen TVn lähetettyä Kerouacin Matkalla-kirjasta tehdyn leffan.

Kaivelin taas molempia versioita, kuvassa oikealla ensin julkaistu, löytyy Antologiasta. Antologiassa on liitteenä myös montakin ylimääräistä muistiota. Niitä on aina hauska selailla. Vasemmalla myöhemmin julkaistu, eli Original-rulla-versio. :-)

Lueskelin muutamaa kohtaa ja mietin että mitä alkuperäisen rullan julkaisulla lopulta saavutettiin, paitsi toivottavasti mukavaa myyntiä.

Ihan alkuun alkuperäisessä eli Original-rullassa Kerouac kertoo tavanneensa Nealin aika pian isänsä kuoleman jälkeen kun kevyesti sievistetyssä eka versiossa taas vähän hänen avioeronsa jälkeen.

Jos jompikumpi ei pidä ihan tarkkaan kutiansa niin miksi monta vuotta julkaisuaan odottanut eka versio painotti avioeroa. Molemmat tapahtumat yleensä vaativat oikeudenkäyntiä: omaisen kuolema perunkirjoitusta ja avioero mahdollisesti pitkää riitaa yhdessä kerätyn omaisuuden jaosta. Jälkimmäisessä tapauksessa lakimiehet yleensä käärivät suurimmat rahat? Rahoista tuskin oli Kerouacin alkuvaiheissa ongelmaa, käsittääkseni Jack kuljeskeli missä kulki niinkutsutusti pers'aukisena. Jos alatyylin termi tässä kohtaa sallitaan.

Original rullaversio rullaa tarkemmin niinkuin Kerouac tarkoitti matkakirjansa rullaavan. Sen loppu on sotkeentunut jonnekin eikä siitä ole täyttä varmuutta. Molemmat versiot kuitenkin loppuvat kun viimeinen lause viimeisellä sivulla eteen tulee.

Väliin kuvituksena kansikuva Jack Kerouacin Pomes all Sizes.




Muutamia yksityiskohtia hiukan kaivelin ja en ole varma onko se jatkuvan rullan katkoton huohotus sittenkään ihan huippu ajatus. Voihan se ollakin, mutta virallisen eka painoksen siistitty kappelejako edesauttaa lukemista. Sillä ei kai kukaan hengästymättä yhteenpötköön lukaise koko rullaa läpi? Alkuperäiseen tehtiin lakimiesten vaatimuksesta oikeitten nimien koodaaminen, kenties ihan aiheesta.

Mutta molempi parempi, kuten entinen merimies sanoi kun piti valita äidin tai tyttären välillä. Minusta sekään ei ihan fiksusti ole ilmaistu, mutta lentävä väitehän sekin?

Keroucin English on vetävää, kenties siksi että lopullisen version hän kirjoitti lähes yhteen putkeen. Kolmessa viikossa. Mutta itseasiassa kyseessä oli puhtaaksikirjoitus, sillä Matkalla - kirjan tekstiä hän mietti ja veivasi toki aika paljon pitempään. Myyntimiehet innostuivat tuosta kolmessa viikossa syntyneestä kirjasta.

Loppuaikansa Jack Kerouac olisi voinut elää huoletta Floridan mökissään, mutta sisukalut eivät kestäneet. Vaikka hän sai taas kerran turpiinsa illan kapakka-istumisen jälkeen ja sitten seuraavana päivänä kuolikin, niin viralliseksi kuolinsyyksi kirjattiin maksakirroosin aiheuttama sisäinen verenvuoto.

On The Road on huippu kirja, molemmat versiot. Siitä ei ole kiistaa.

Oikealla Kerouacin haikukokoelman kansi.



Runoilijana pidän Kerouacia myös erinomaisena haikujen kirjoittajana. Book of Haikus on yksi parhaita englanninkielellä julkaistuja haikukokoelmia. Ja luettavaahan ne on kaikki, Kerouacin kirjat.


TVssä esitetyn elokuvan jälkeen kyseltiin suomennoksen perään. Kääntäminen on aina toivotonta puuhaa, enkä siihen jaksa ainakaan negatiivisesti suhtautua. Elokuvassa pitää aika paljon alkuperäisestä tekstistä tietenkin karsia, ja kun lyhentelee pitää olla tarkka että päälinjat ovat olemassa. Muuten koko tarina lässähtää. Mielestäni elokuvaan oli tehty käsikirjoitus, perustuen On the Road - kirjaan, tietenkin. Eikös. Siinäpä olisi taas kolmas versio jos sen joku kustantaisi painettuna kirjana?


Elokuvaa rauhanomaisesti kotona sohvalta katsellessani juolahti mieleen mitä Suomen sensori-innokkaat olisivatkaan puhkuneet jos alkuperäinen teksti olisikin aikoinaan työnnetty suomeksi Vanha-Suomen kirjamarkkinoille? Valpo Ja Suopo olisivat käyneet kaappaamassa Jack Kerouacin Konnunsuon kaivuutyömaalle häpeämään? Vai minne ne meidän Hannu Salamaa aikoinaan halusivat, mutta Kekkosen pihkuna meni ja antoi armon käydä.

Alla Neal Cassady Collected Letters, 1944-1967 teoksen kansikuva




Antologian tuoteseloste:

Kerouac, Road Novels 1957 - 1960
incl. Journal Selections.

The Library of America - 174,
isbn 978-1-59853-012-4
2007, 864 pages.

Hinta joku vuosi sitten Amazonista kotiin kannettuna vähän yli 20 Euroa.

Penguin painos jonkin verran edullisempi. Ja miellyttävämpi käteen, on hyvälaatuinen nidottu, kun American Library on hienostelevasti ja tylysti kovakantinen ja painavampi...


Olen aikaisemmin jutustellut Kerouacista ainakin näissä:


http://juhanitikkanen.blogspot.fi/2008/05/jack-kerouac-mereen-satava-kaatosade.html



http://www.saunalahti.fi/~juhatik/pohdinta/kerouac.htm

Pyhäinpäivän tuhnu

Kekrinä satoi
tuhnusti ja pisaroi -
valo sisältä

Asvaltin lampi
peilaa huuhdotun taivaan
kolme väriä

Bashoo ja Sadon saari

Matkallaan Pohjoiseen Basho, joka eli vuosina 1644-1694 kirjoitti teoksen Kapea tie pohjoiseen. Bashoo julkaisi teoksen noin vuonna 1693.

Kai Niemisen suomentamana se ilmestyi vuonna 1981, Tammen kustantamana. Painos on loppunut jo aikaa päiviä, mutta vuonna 2012 Basam Books julkaisi laajan Bashoo valikoiman nimellä:

Bashoo
ALATI MATKALLA
matkakertomuksia, päiväkirjoja, runoja


ISBN 978-952-260-030-1 (454 sivua)

Basam-laitoksen etukannessa runoilija istuu ja miettii tavujen asetteluja:




Pysähdyin Bashoon pohjoisen matkalla runoon sivulla 117:

raivokas meri!
sen yli linnunrata
Sado-saarelle

(Kai Niemisen suomennos)

Bashoo on pysähtynyt meren rannalle Izumoon Japanin meren rannalle. Aallot lyövät rantaan ja Sadon saarelle ei ole menemistä sillä kelillä. Tulee pimeä ja kirkastuvalle taivaalle ilmestyy Linnunrata, joka ylhäisyydessään yltäisi Sadon saarelle.

Sadon saari sijaitsee paikassa 38 North ja 138 East nykyisen Niigatan edustalla. Sadon saari on kooltaan Iisalmen maa-alueiden kokoinen.

Sadon saarelle on aikoinaan karkotettu polittisia toisinajattelijoita. Sado on myös kullankaivuusta kuuluisa.

Mitä Bashoo mietti pysähtyessään pitkällä matkallaan pohjoiseen ärtyneen Japanin meren rannalle?


Linnunrata voisi tuoda mielleyhtymän Tanabatan legendasta, jonka mukaan seitsemännen kuun seitsemäntenä päivänä rakastavaiset Vega ja Altair pääsisivät toistensa luokse linnunrataa pitkin.

Saman legendan esitarinaksi on myös esitetty Heian kaudelta arvellun vaikutteen saaneena runoa:

Harakkaparvi
käy sillaksi taivaalle.
Valkean kuuran
nähdessäni tiedän yön
olevan jo pitkällä.

(Otomo no Yakamochi, eli vuonna 718 - 785.)

Lähde: Sata runoilijaa, sata runoa, Kolmen mutkan maja vuonna 2005.

Joshua S. MOSTOW kuitenkin päätyy teoriaan teoksessaan PICTURES of the HEART, UP of Hawaii, 1996, että harakoiden tekemässä sillassa olisi kuitenkin palatsin portaat joita pitkin pääsee nousemaan palatsiin.

Bashoo ei mainitse harakoita, eikä palatsia.




Bashoo huilaa rannalla, ja kirjoittaa lyhyen tekstin. Meri ei ole ystävällinen. Jopa tyly?

Sadon saaren kultakaivokset ovat kullanneet entisen karkotussaaren rikkaiden saareksi.

Saarelle pääsisi taivaalla virtaavaa Linnunrataa pitkin? Linnunrata ei kuitenkaan mitenkään virtaa, vaikka liukuukin ja siirtyy omia aikojaan. Kimaltelee taivaalla, röyhkimys?


Ja Bashoo levättyään jatkaa matkaansa:

Roiskuva meri -
Sadon saarelle pääsisi
Linnunrataa pitkin.





Bashoon tekstien vankka ja runsas suomennos on kulttuuriteko suomeksi julkaistuun runouteen. Kunnioitukseni siitä Kai Niemiselle ja Basam Books - kustantamolle.


Jo pelkästään Sadon saaren takia teosta kannattaa lukea.

Ps.
Keisari Juntoku karkotettiin vuonna 1221 Sadon saarelle, oltuaan osallisena kahden keisarin välisessä sodassa.

kadonneet värit -
kun aurinko taas nousee
jatkuu elämä

Tämän tekstin löysin vanhasta arkistostani. Tänne talteen.

Pieni sukelluspussi Aurajoessa

Lidlin kassi: saksalainen pikku sukellusvene on käynyt Aurajoessa?

Sanan Lidl etymologia: liten -- little?


Normaalisti olisi jo härmettä ja kuuraa ja jääriitettä.

Nyt on muutamana päivänä ollut lämpimämpää kuin oli Juhannuksena.

Joltakin on tuossa pudonnut ostospussi Aurajokeen? Ruotsin puolelta pois ajetun pikkuisen sukellusvälineen henkilökunnalta? Vaiko vain ihan kotikutoinen vandaali joka levittää muovijätettä maapallon meriin.

Pussukka näyttäisi olevan tyhjä, mitä Aurajoen pintaa hivelevä syystuuli sitä nuuhkii uteliaana.

Kelluva pussi
pullistelee tuulessa -
joki vain virtaa

pimenevä yö
kuiskaa oven takana
vierasta kieltä

päivä kerrallaan
puiden pudonneet lehdet
irtolaistuvat

Sipirja yritti jo piipahtaa maahamme

Lyhyt jääkausi piipahti jo maamme yllä:

Koillinen tuuli
aikansa kytättyään
valtaa koko maan

Luopui ja jäi Sipirjan jäätiköille louskuttamaan jäisiä himojaan.

synkässä yössä
kahisee vain vaahteran
lehtien kuiske

Silakoita hakemassa

Turun silakkamarkkinoille piti lähteä. Matkan varrella olivat pihlajanmarjat vieläkin punaisia.

Pihlajanmarjat
punoittavat innoissaan -
silakan silmät

Pihalla jonkun pitäisi haravoida lehdet
miksi nujertaa noin innokkaat värit
kaatopaikalle
murjottamaan

Joen vastarannalta heijastaa jokunen puun latva

taivas sinertää
tuulen vire koskettaa
ei ihan sada

Väärään paikkaan väkisin rakennettu silta
näyttää pirstaleita lasikaiteessaan

protesti ritkuu
liian suuret lasit
eivät mahdu

Toriparkki tulee, ei tule, tulee, ei tule,
kas siinä kiista

Turku olisi tarvinnut pennisiltansa kirjaston kohdalle
missä se alunperinkin ollut on,
ylittänyt savisen joen

kuivin jaloin


Tämä vääräsilta väärässsä paikkaa maksoi Euroja. Eurosilta.

Kivinen polku
valonhuurretta kohden -
lämpökävely

Lokakuun kukka
on kääntänyt selkänsä -
kaikonneet lumet

Silakkamarkkinoilta ostimme silakoita, tyrnimehua, Joensuussa leivottuja Viipurin rinkeleitä, ja pätkän metrilakua.

Jokea ei kukaan ostanut,
sen yli pääsee silloilta

kunhan pysyisivät kunnossa ja terveinä,
turkulaisten sillat

sateinen tuuli -
mittarimato lipsii
kylmissään suojaan

silakkakauppa -
suolattua etikkaa
muovipurkissa

Ryokoku-sillan ilotulitus

Vuonna 1693 lopputalvella Basho kirjoittaa tämän:

kaikki tungeksivat
ylistämään uutta siltaa:
huurteinen tie

Tämä oli ensin Facebookissa kommenttina, mutta noukin sen sieltä turvaan, säilynee paremmin täällä kuin Facebookin vaahdotessa?

netti vaahtoa --
vain parempi tietoisuus
säilyy esillä?

Fukagawan sillasta

Ensilumi peittää
rakenteilla olevan
sillan

Basho talvella 1693, Fukagawan sillan ollessa puolivalmis.





Fukawan siltoja on ollut ainakin neljä, nykytilanteesta en tiedä.


Tämä silta tuo mieleen Turun Myllysillan, se ei tosin ehtinyt saavuttaa tätä siltojen surkeaa loppukohtaloa.






Turun myllysillalle ei ensin haluttu keskelle leveää jokea kannatinpilareita. Pelättiinkö että sillan rummut häiritsevät keväisin jäidenlähtöä. Yhtäkaikki viisaudessaan Turun Kaupungin päättäjät äänestivät että kaarisilta se pitää olla.

Liitteenä olevat sillan kuvat lienevät Fukugawan eri aikojen eri paikoissa olevista silloista.

Siltojen perussuunnittelu kuitenkin näyttäisi noudattavan pitempää sillanrakennuskokemusta kuin mitä Turulla on.






Kun alkuperäinen Myllysilta sitten notkahti ja se rakennettiin toiseen kertaan, niin köyryksi tarkoitettua siltaa tuettiin runsailla terasvaijereilla. Silta toimi jonkin aikaa kunnes suunnittelijan mukaan pahat jäät murjoivat sillan perustuksia niin että se notkahti. Se suljettiin ja sillanrakennusfirma tuli ja rouhi koko sillan betorimuruiksi. Teräs otettiin talteen, sillä sitä oli niin paljon että se ei olisi kapeaan ja ahtaaseen jokeen sopinut?


Suunnittelijalta jäi kertomatta että miksi talvisen kasvihuoneaikakauden ahtojäät hänen siltansa notkauttivat, että mitä jäi rakennusvaiheessa tekemättä. Syy oli siis jäiden, ei suunnittelijan, eli ei ainakaan hänen?


Turkuhan otti kaupungille kuuluvan vastuun ja maksoi taas uuden sillan ja entisen purkamisen mutta ei tuntunut häpeävän. Normaali meininkiäkö siis, savijoen siltojen rytkähtely. Mitähän Turkua vielä odottaneekaan ennenkuin vellovaan saveen upotettu Toriparkki ensimmäiset autouhrit dumppaa syvyyksiinsä?

Lunta ja räntää -
myllysilta ei pelkää
lumipeikkoja