sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Kerouacin kaksi matkaa


Facebookissa virisi keskustelua Suomen TVn lähetettyä Kerouacin Matkalla-kirjasta tehdyn leffan.

Kaivelin taas molempia versioita, kuvassa oikealla ensin julkaistu, löytyy Antologiasta. Antologiassa on liitteenä myös montakin ylimääräistä muistiota. Niitä on aina hauska selailla. Vasemmalla myöhemmin julkaistu, eli Original-rulla-versio. :-)

Lueskelin muutamaa kohtaa ja mietin että mitä alkuperäisen rullan julkaisulla lopulta saavutettiin, paitsi toivottavasti mukavaa myyntiä.

Ihan alkuun alkuperäisessä eli Original-rullassa Kerouac kertoo tavanneensa Nealin aika pian isänsä kuoleman jälkeen kun kevyesti sievistetyssä eka versiossa taas vähän hänen avioeronsa jälkeen.

Jos jompikumpi ei pidä ihan tarkkaan kutiansa niin miksi monta vuotta julkaisuaan odottanut eka versio painotti avioeroa. Molemmat tapahtumat yleensä vaativat oikeudenkäyntiä: omaisen kuolema perunkirjoitusta ja avioero mahdollisesti pitkää riitaa yhdessä kerätyn omaisuuden jaosta. Jälkimmäisessä tapauksessa lakimiehet yleensä käärivät suurimmat rahat? Rahoista tuskin oli Kerouacin alkuvaiheissa ongelmaa, käsittääkseni Jack kuljeskeli missä kulki niinkutsutusti pers'aukisena. Jos alatyylin termi tässä kohtaa sallitaan.

Original rullaversio rullaa tarkemmin niinkuin Kerouac tarkoitti matkakirjansa rullaavan. Sen loppu on sotkeentunut jonnekin eikä siitä ole täyttä varmuutta. Molemmat versiot kuitenkin loppuvat kun viimeinen lause viimeisellä sivulla eteen tulee.

Väliin kuvituksena kansikuva Jack Kerouacin Pomes all Sizes.

Muutamia yksityiskohtia hiukan kaivelin ja en ole varma onko se jatkuvan rullan katkoton huohotus sittenkään ihan huippu ajatus. Voihan se ollakin, mutta virallisen eka painoksen siistitty kappelejako edesauttaa lukemista. Sillä ei kai kukaan hengästymättä yhteenpötköön lukaise koko rullaa läpi? Alkuperäiseen tehtiin lakimiesten vaatimuksesta oikeitten nimien koodaaminen, kenties ihan aiheesta.

Mutta molempi parempi, kuten entinen merimies sanoi kun piti valita äidin tai tyttären välillä. Minusta sekään ei ihan fiksusti ole ilmaistu, mutta lentävä väitehän sekin?

Keroucin English on vetävää, kenties siksi että lopullisen version hän kirjoitti lähes yhteen putkeen. Kolmessa viikossa. Mutta itseasiassa kyseessä oli puhtaaksikirjoitus, sillä Matkalla - kirjan tekstiä hän mietti ja veivasi toki aika paljon pitempään. Myyntimiehet innostuivat tuosta kolmessa viikossa syntyneestä kirjasta.

Loppuaikansa Jack Kerouac olisi voinut elää huoletta Floridan mökissään, mutta sisukalut eivät kestäneet. Vaikka hän sai taas kerran turpiinsa illan kapakka-istumisen jälkeen ja sitten seuraavana päivänä kuolikin, niin viralliseksi kuolinsyyksi kirjattiin maksakirroosin aiheuttama sisäinen verenvuoto.

On The Road on huippu kirja, molemmat versiot. Siitä ei ole kiistaa.

Oikealla Kerouacin haikukokoelman kansi.


Runoilijana pidän Kerouacia myös erinomaisena haikujen kirjoittajana. Book of Haikus on yksi parhaita englanninkielellä julkaistuja haikukokoelmia. Ja luettavaahan ne on kaikki, Kerouacin kirjat.


TVssä esitetyn elokuvan jälkeen kyseltiin suomennoksen perään. Kääntäminen on aina toivotonta puuhaa, enkä siihen jaksa ainakaan negatiivisesti suhtautua. Elokuvassa pitää aika paljon alkuperäisestä tekstistä tietenkin karsia, ja kun lyhentelee pitää olla tarkka että päälinjat ovat olemassa. Muuten koko tarina lässähtää. Mielestäni elokuvaan oli tehty käsikirjoitus, perustuen On the Road - kirjaan, tietenkin. Eikös. Siinäpä olisi taas kolmas versio jos sen joku kustantaisi painettuna kirjana?


Elokuvaa rauhanomaisesti kotona sohvalta katsellessani juolahti mieleen mitä Suomen sensori-innokkaat olisivatkaan puhkuneet jos alkuperäinen teksti olisikin aikoinaan työnnetty suomeksi Vanha-Suomen kirjamarkkinoille? Valpo Ja Suopo olisivat käyneet kaappaamassa Jack Kerouacin Konnunsuon kaivuutyömaalle häpeämään? Vai minne ne meidän Hannu Salamaa aikoinaan halusivat, mutta Kekkosen pihkuna meni ja antoi armon käydä.

Alla Neal Cassady Collected Letters, 1944-1967 teoksen kansikuva



Antologian tuoteseloste:

Kerouac, Road Novels 1957 - 1960
incl. Journal Selections.

The Library of America - 174,
isbn 978-1-59853-012-4
2007, 864 pages.

Hinta joku vuosi sitten Amazonista kotiin kannettuna vähän yli 20 Euroa.

Penguin painos jonkin verran edullisempi. Ja miellyttävämpi käteen, on hyvälaatuinen nidottu, kun American Library on hienostelevasti ja tylysti kovakantinen ja painavampi...


Olen aikaisemmin jutustellut Kerouacista ainakin näissä:


http://juhanitikkanen.blogspot.fi/2008/05/jack-kerouac-mereen-satava-kaatosade.html




http://www.saunalahti.fi/~juhatik/pohdinta/kerouac.htm


2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...


Katsoin kanssa On the roadin
toiseen kertaan, on jo DVD:llä.
Hesarin Peltonen kirjoitti, ettei
kiihkeöää matkaamista elokuvassa näytelty ja päähenkilö tuntui
ulkopuoliselta tarkkailijalta.
Kirjan myös kahteen kertaan lukeneena olen sitä mieltä,
että elokuva onnistui välittämään
tunnelman 1940-luvun Ameriikasta
merko hyvin.

terv. maurice

Juhani Tikkanen kirjoitti...

Tjaah. Kiihkomatkustusta. Osamotiivi taisi kuitenkin olla yleinen viihtymättömyys missään. Kerouacin kielitausta ei ollut ranskaa eikä englantia vaan Quebecin siltä väliltä?

Lainaus netistä:
Kerouac's first language was not English, it was a kind of Quebecois called Joual, which is a totally vocal language. He says he heard it from his mother before he learned English.

(Clark Coolidge)

Velikin meni ja kuoli. Jack oli kai kotoaan lähdettyään melko yksin ja ajelehti? Ja matkoilla oli usein hyvä päämäärä, mennä tapaamaan tuttuja?

Lyhyet visiitit merillä eivät oikein ottaneet pysyvämpää sijaa, Jack ei tainnut oikein pärjätä merillä? Mutta kuten Suomessa, kerran merimies, lopun ikäänsä merimies?

Kuljeksivaa elämää viettävältä pitempijännitteinen kirjoittaminen tahtoo olla hankalaa. Ja Alkuperäisen rullankin loppupää kai "joutui" runoilija Corson haltuun, sinne kadoten. ?-( Noin tarina kertoilee. Mutta hyvä kirjoittaja, Suomessa ei ole vastaavaa humua löytynyt? Talvisaikaan ei ole mukava liftata Suomen pimeässä?

Mutta nyttenhän kasvihuoneilmiö tulee ja meilläkin alkavat palmut huojua. Vai ketä ne huojuvat taas ovatkaan...