lauantai 23. helmikuuta 2013

Sado

On kidutusta tupeksia omien tekstien kanssa. Tavaraa olisi mutta sisäinen esto estää.

Eilen iltamassa tyhjäsin loput Italialaisesta luomupunaviinistä ja tänään päätin ratkaista padon, tässä yksi näyte:
pakkasviimassa
rannan risupajukko
piiskaa itseään



Nämä halusivat tulla tänne yökylään:

1.

Tuuli
jättää jälkeensä
hiljaa heiluvia varpuja

2.

Menee pilveen. Tuulee.
Minä pieraisen.
Onko maailma valmis?


2 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Omien tekstien kans on aina tuollaista.

Toisaalta: kun nyt olet saanut suman auki, niin jatka!

Minä olen toivonut aurinkoa, että voisi herätä vaikka kirjoittamaan välillä. Silmät kaikesta lukemisesta sikkaralla, energialamppujen valo ei ole ystävällinen.

Juhani Tikkanen kirjoitti...

Kuvataiteissa lienee joskus ongelmaa että myytävää tai siis valmista ei tule aina tarpeeksi? Mietin tuota nimenomaan Reidarin kohdalla, saattoi olla yksi syy siihen että ei kaikille isorikkaille ruvennut tinkaamaan? Hänkään ei signeerannut tyitään ennenkuin se oli valmis. Mietin että mikä tarina on Iso-Roobertin huutokauppakamarin ikkunassa oleva Reidarin versiosta riekoista, jossa ei nähdäkseni ollut signeerausta. Reidarin varastoista, joihin kuulemma jäi?

Musiikintekijöistä aika moni kuolaisi Sibben 8. sinfoniaa, johon hän siis itse ei ollut tyytyväinen vaan lämmitti sillä Ainolan uuneja?

Pientä tämä Tikkiksen tekstiensä kanssa tuhtaaminen lienee...