Otsikossa oleva Issan elämoisen ajat ovat "vanhan" kalenterin mukaan. Uudessa kalenterissa kuolinpäivä on 5.1.1828, Vanhan kalenterin mukaan Issa kuoli 19. päivä yhdettätoista kuuta vuonna 1827. Syntymäaika läntisen kalenterin mukaan oli 15. kesäkuuta 1763. Tästä kalenterien erilaisuuksista johtuen eri lähteistä löytyy toisistaan poikkeavia aikoja.
Yöllä sirkuttavat ötökät -
mitenkä teidän äidit?
entäpä isät?
Ikäänkuin ötököillä olisi heistä murehtivia vanhempia? Onhan?
Järkkynyt ötökkä!
koko keho vapisee
kun hän laulaa
Issa oli bailaamassa ötökkäsafarilla, huipentumana konsertti? Tämäkin muuten vuodelta 1821.
hevosen pieru
puhalsi syrjään
tulikärpäsen
Pieruhan ei ollut Issalle ja Issan aikana sen syntisempi ilmaisu kuin hyttysen yninäkään korvissa kesäisessä luontoillassa. Tulikärpänen on oikea hyönteinen eikä esim. kuvitteellinen perskärpänen?
talvinen sade -
vanhan miehen haudalle
sataa
Vanha mies = Basho. Issa palaa aika ajoin Bashoon runoihin ja elämään. (Matsuo Bashō eli 1644 – 28.11. 1694)
Ja edelleen vuoden 1821 Issan julkaisema 'jäätiejuttu':
vasta ylitettyäni sen
alan varoa ...
jäätä
En ole tavannut suomalaisilla haikukirjoittajilla ja kääntäjillä kovinkaan runsaasti Issaa. Mistä moinen ylenkatse? Issa kuitenkin julkaisi noin 20.000 haikua eläessään. Saman verran kuin mitä on sanottu Lounais-Suomeen tulevan lisää telakka-alan työttömiä nyt kun kataisen-vapaavuoren hallitus päätti tukemattomuudellaan tavallaan lopettaa STX-telakan. Yksi Issan haiku kullekin työttömälle telakkaduunarille. Tosin suuri osa menee kai Suomesta etelään sijaitseville Suomen työssäkäyntialueen työläisille. :-(
kaksikymmentätuhatta
uutta työtöntä -
kevään uudet vaalit?
(Tämä on Tikkiksen kyyninen puhallus vuonna 2013.)
Tekstit
3 kommenttia:
Ylen nettiuutisissa oli otsikko:
"Hyönteinen voi olla kännissä koko talven"
Siitä huomasin yhteyden tuohon Sinun tulikärpäseen.
Tulikärpänen savuttaa
päättäjän perskarvoja
stx hitsipillillä.
Semmoista mietin tuosta sateesta vanhan miehen haudalle, että kun japanilaiset ovat aika tavalla omasta historiastaan tietoisia (tai ainakin meidän ikäiset tuntuvat olevan, kirjoista päättelen), niin onko heillä samantapainen täydellisen matkimisen ihanne kuin aika ajoin kiinalaisilla runoilijoilla oli?
Se tarkoitti aina kokonaistaideteosta: kalligrafia, tushin väri, mahdollinen piirustus tekstin ohessa, kaikki. Että ensin pitäisi olla täydellinen Bashon runo (no, oma käsiala ja oma puumerkki mukana, ehkä oma kuvakin), vasta sen jälkeen voisi ruveta itse kirjoittamaan variaatioita.
Ja sitten viimeksi tulisi vasta aivan omia runoja?
Mulla on pari kiinalaisen runouden opusta ja olen lukevinani juuri tuollaisia viittauksia niin kuin Issan "vanhaan mieheen". Mutta nuo kiinalaisen runouden opukset ovat aika vanhoja ja oletan että kiisteltyjäkin, esim. englanniksi kääntäjä Kenneth Rexrothia on jälkeenpäin arvosteltu, vaikkakaan ei mitenkään pahansuovasti.
Lähinnä kai käännöksistä sitä, että on virheitä.
Seppo:
vapaapalokunta
valmistautuu vaaleihin
vastasukaisasti
Tavut sekaisin kuin johtajien palkankorotustarpeet?
Rivi yksi lähellä erästä uutta johtavaa ministeriä?-)
talviviljely
kasvattaa äänivyöryn
kevään vaaleihin
Tämän version keksin ihan äsken!
Ripsa:
Vanhojen asioiden kunnioitustako vain kuitenkin? Kiinassahan ei päässyt esim. ministeriksi ilman virkatutkintoa, joka taas oli myös eräänlainen runouden historian tuntemisen koe. Ja se piti sitten myös osoittaa, ja miten sitä parhaiten todistaa kuin kirjoittamalla samoja kuvia käyttäen.
Matkiminen vaikkapa luumupuun kukkia piirtämällä loputtomasti, aina uudelleen ja uudelleen. ?
Issan aikalaiset tuntuivat osaavan Bashoonsa ulkoa. Ja siksi puolikin riviä riitti vinkiksi siitä että nyt jatketaan mihin Bashoo jäi? Tai osallistutaan keskusteluun?
Viikolla kaivelin yhtä nykyjapanilaista haikurunoilijaa, löysin pari oivallista tekstiä joissa molemmissa tussityönä bambupuun runkoa ja pari lehvää. Hienoja kuvia. Mutta täysin erilaisia yhtäkaikki. Mielestäni.
Luonnon tarkkailuun ei väsy sillä se ei koskaan toista itseään?
Mikä on kopiointia ja milloin teksti on uusi, teosluettelossa uusi numero. (Issan runoista ei liene tehty teosnumerointia niinkuin vaikkapa Isä-Bachin sävellyksistä?)
Ovatko seuraavat kaksi Issaa kaksi erillistä tai vain yhden hiukan erilaisia versioita:
talvisade
pieksää portin puuta
taas
talvisade
pieksää portin puuta
ohimennessään
Originalissa viimeistä edellinen sana siis vain on eri, ensin on 'kaeri' ja toisessa 'toori'.
Muuten samannäköinen juttu.
Kirjoitusvuosi molemmissa 1821.
Mutta siis minähän en sen paremmin japania hallitse. Joitakin pikkujuttuja vain voin tarkistaa ihan vaan tuollaisista pikkujujuista.
Tarvittaessa googlen kääntäjä on aika hyvin jo normaalikielet oppinut. Jos haluaa.
Tuota Issan käyttämää termiä 'vanha mies' jotkut kääntävätkin jo suoraan Bashoolla. (Vanha mies = 'okina'.)
Suomessa ei ole niin syvällistä vanhan runouden tuntemisen perinnettä kuin Kiinassa ja Japanissa? Jopa päinvastoin, olen nähnyt uusien runoilijoiden tuovan kehiin uusia kokeilevia keksintöjään joita väittäisin nähneeni joskus 60-luvulla jopa. ?
Entäpä sitten. Pääasia että runous elää ja siitä ollaan innostuneita?
Käännöksissäkö virheitä.-)
Aika usein ne ovat lähes kokonaan uusia juttujakin. Mitenkä muuten voi edes ollakaan. Kahdella täysin eri kulttuuritaustaisella kielellä on mahdotonta kuvata täysin samaa asiaa täysin samalla tapaa?
Sen takia pidän haikuja hauskoina, ne ovat usein lähes luetteloita elementeistä ja niiden yhdistelmästä lukija saa itse vaivata päässään sopivan runopullataikinan.
Mitä vanhempi alkuteksti sitä tärkeämpää antaa niihin alaviitteinä selityksiä. Kuten Leevi Lehto Ulysses-suomennoksessa. Siitä kiitos myös Gaudeamus-kustantajalle. Monet nk. kriittiset lukijat tuntuivat olevan sitä mieltä että he eivät mitään selityksiä kaipaisi. Ovat kaikkitietäviä ja viisaita. Ihailtavia henkilöitä.
Mutta vuosi 2013 mennä viuhuu jo!
Tuleekohan tänä vuonna mitään uutta.
Lähetä kommentti