Itse olen harrastanut pienimuotoista chapbook-tuotantoa eri ulkomuodoilla jonkin verran. Käytän ihan vaan kotoista pikkulaseria ja kun vanha Canon kopiokoneeni oli vielä ehyt niin sitä.
Se särkyi jokin aika sitten... Olen niitä läpysköitäni jaellut ympärilleni.
Nyt allaolevassa blogissa on valmiiksi muokattuina pdf-tiedostoissa jo kolme pientä runoläpyskää!
Printtasin yhden kotiprintterillä ja niittasin nipun keskeltä nitojalla ja leikkasin tulosteen kahtia tukevalla leipäveitsellä ja vau, tuloksena kaksi mukavaa runovihkoa! Aikaa meni yhden kahvimukillisen vain vähän jäähtyessä; join sitten lopuksi haalistuneen kahvin askareihini tyytyväisenä.
Ja kylmä kahvi, - uskottehan.
Kannen voi halutessaan printata erikseen 100- 120 gramman värilliselle paksummalle paperille. (yli 120 gramman kartonki ei mene kaikkien printterien läpi.)
Ja kuten tuo ohje vinkkaa; pidä itse toinen ja anna kopio pois!
Ohje käskee käyttää kaksipuoleista tulostusta. Sehän toimii joissakin printtereissä printterin takuu-ajan, sitten se alkaa kai vaan sotkemaan tulosteita ja tukkimaan itsensä?
Made-in-jossain Tyyneltä Mereltä länteen-maassa. . . Enkä suinkaan tarkoita Japania.
Käänsin itse tulosteet yksi kerrallaan toisinpäin ja syötin arkin takapuolelle sen seuraavan sivun. Sivunumeroinnissa pitää hiukan skarpata.
Riippuen runoista niin niilläkään ei aina niin väliä? Kunhan runo ei jatku sivun loputtua kesken? Siis mieluiten lyhyempiä runoja?
Muuten hyvää naistenpäivää! Liikenne pysähtyy tänään klo 12. minuutiksi. Säästää polttoainettakin. Ja jos jos tähän viimeiseen skandaalin edes "joku roti", niinkuin Joensuun Jokela liike sanoisi?
Free chapbooks:
http://freepoetryfor.blogspot.com/2012/02/number-two-adam-strauss.html
Seuravaksi suomennos tänään Nobo-haikuryhmälle lähettämäni kolmirivisen suomennos:
Pyykätty paita -
ostoslista muuttunut
takaisin selluksi.
(Laundried shirt - / my shopping list / reborn to pulp.)
Muuttua = ei ihan uudelleensyntymää; Kierrätystä kuitenkin?
Ps. Pulp - selluloosa; vuonna 1962 otin pestin Bertel Ahlströmin omistamaan kuivarahtilaivaan jonka nimi oli PULPTRADER. Kotipaikka oli komeasti Noormarkku. Turun telakalta enimmäinen rahtaussatama oli Kotkan Sunila.
Parikin yhtymäkohtaa siis Alvar Aaltoon jonka Hesan kauppatorin rannan laatikon eteen Guggenheim tulee ja valtaa yksinoikeudella koko Helsingin kuvataiteet.
Siihen siis Hesassa on rahaa. Rahaa siis meillä on. Kuka vielä valittaa.
Tekstit
2 kommenttia:
Ehkä voi sanoa, että runous on liian tärkeä asia jätettäväksi kustantajien huoleksi. Vätissä ei vielä kukaan ole tullut runoläpyskän kanssa luo, kun kävelee Vätin leveillä teillä ja kujilla, jotka eivät ole aivan yhtä leveitä, mutta luulenpa että joskus vielä niin pääsee käymään.
Onhan noita kustantajia; runous on halvempaa kustantaa. Ongelma kai siinä että miten tiotoisuus julkaisuista leviäisi tasapuolisesti.
Kokemuksen mukaan ei mitenkään.
Eli:
kapeat runot,
leveät asvalttitiet -
ei kolareita
Lähetä kommentti