lauantai 10. maaliskuuta 2012

Mitä kirja muistaa



Katselin hyllyistäni Leonard Cohenin pokkarirunoja. Kirjan välissä oli tuommoinen Gibraltarin vuoden 1971 joulumerkki.

Olin vuonna 1971 Gibraltarilla käymässä, ja tuo kortti muutaman mutkan kautta palautui minulle. Miksi olin sujauttanut kortin Cohenin kirjan väliin, en muista. Mielestäni hankin Cohenin kuitenkin New Yorkista, jossa ollessani kirjoitin itselleni tärkeän matkamuistorunon nimeltään R22.

Usein ne runot joista tekijä itse pitää ovat muiden mielestä kamaa joka olisi joutanut kokoelmian ulkopuolelle. :-)

Gibraltarista en ole paljoakaan kirjoitellut; ennenvanhaan vietin jonkin verran aikaani muualla kuin Suomessa ja aika ajoin tuli kirjoitettua jotain.

Joskus tämmöiset raapustelut jäävät ohuiksi pinnallisiksi päiväkirjamerkinnöiksi ja viesteiksi siitä että henkilöpä on käynyt ulkomailla, ihan Tukholmassa asti.

Joskus opin häivyttämään paikannimiä tämmöisistä runoista ja siten runojen sisältö muuttui lähemmäksi lukijaa; itsekukin lukiessaan pystyi paremmin samaistumaan runon sisäisessä mielessään kuviteltuun paikkaan. Vaikkapa Takahuhdin aravatalon 7. kerroksen parvekkeelle. Josta oli näköala Messukylän kirkkomäkeen.

Tässä Cohenin pokkarissa on sivulla 70 teksti jota Mr. Leonard Cohen kutsuu kesähaikuksi. Ja toki se sellainen on, veivaampa sen tänne nyt suomen soljuvalle kielelle:

KESÄHAIKU

Frank ja Marion Scottille.



Hiljaisuus

ja syvempi hiljaisuus

kun sirkat

empivät




Empivät oli "hesitate"; makustelin siihen sanaa "takellella", ja "jahkailla", mutta kaipa tuo "empiä" on sittenkin lähinnä?

On usein ihmiselle hyvä olla hissukseen, eivät ne sirkatkaan koko ajan pölise äänisaasteita ympärilleen.

Vielä kun minä oppisin kirjoittamaan lyhyemmin.

5 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Joo, kyllä Cohenille haiku käy ihan hyvin.

Vaan en ole ikinä lukenut kirjojaan, täytyy maanantaina katsoa onko englanninkielisessa hyllystössä.

Juhani Tikkanen kirjoitti...

Kyllä. Nyt en tiedä onko häntä runsaammin suomennettu, voipi ollakin.

Leonard Norman Cohen syntyi. 21. syyskuuta 1934 Montrealissa, Kanada.

Esikoiskokoelma vuonna 1956.

Muistan että tuon pockarin löysin New Yorkista jostain divarista? Maksu ei ollut ongelma mutta se että ulkomailta on rajoituksia miten paljon roinaa kuskaa mukanaan. Muistan pari raskasta kovakantista kirjaa joutuneeni jättämään koska laukut ja kilot täyttyivät...

Tarkistin netistä ja siellä sanovat että Cohenilta olisi neljä valikoimaa, Jarkko Laineen tekemiä kaksi ja viimeisin Sammakolla / Ville Sutinen.

En ole nähnyt kai mitään näistä; kirjoja ilmestyy niin runsaasti .-(

Ps2: Tuo kesähaiku on kokoelmasta The Spice-Box Of Earth, jonka netin mukaan olisi Jarkko Laine suomentanutkin?

Mielenkiintoista!

Juhani Tikkanen kirjoitti...

Ps3:
Jarkko Laine oli suomentanut tämän runon teoksessa Lauluja, Leonard Cohen. Otava 1974.

Alkuteksti:
Silence / and a deeper silence / when the crickets / hesitate

Jarkko:


Hiljaista

ja yhä hiljaisempaa

kun kaskaat

empivät


Kaskaat! Jee. Pertti Niemisen kiinalaisissa kaskaat myös laulavat. Kiinassa / Japanissa on niitä sirkkoja, hepokatteja, siis kaskaita. Tämä cricket on Kanadan kansalaisia.

Mutta idea varmaankin lienee selvää: On hiljaista. Mitä nyt sirkat sirittävät tai kaskaat ääntelevät. Sitten nekin pitävät taukoa, ja hiljaisuus on uudella tasolla.

Cohen ei jää kuuntelemaan syveneekö hiljaisuus siitä; ilmeisesti sirkat vähäsen huilittuaan jatkoivat metelöintiään.

Tässä rupeaa hiljakseen kaipailemaan kesää.

Jarkko Laineen suomennos oli paketoitu Otavassa nuorten kirjaksi. Kirjastossa tehty pikaselaus jätti mukavasti hyrisevän fiiliksen.

Hyvä nuortenkirja. Sopii varttuneimmillekin.

Ripsa kirjoitti...

Cricket on kyllä yleisnimi noille lujaäänisille sirittäjille siellä. Pysähdyttiin v. 1971 viikonlopuksi New Havenin esikaupunkialueelle yhden ystävän kotitaloon, oli kuuma elokuu elokuu ja kaskaat pitivät niin hurjaa meteliä että makuupussissa nukkumisesta ei tullut mitään.

Ne "laulavat" sitä lujemmin mitä kuumempi ilma on. No se oli kuumaa kyllä Uuden Englannin loppukesäksi, lämpötila ei laskenut alle 33 yöllä ja päivällä oli 37-38 astetta yhtenään, eikä paikka valitettavasti ollut meren eikä järven rannalla.

Se meteli on paljon hurjempaa kuin meidän kotisirkkojen ikinä. Edes saunasirkkojen, jotka ovat kuulemma eri sukua kuin heinäsirkat.

Matka New Yorkiin autossa oli kyllä aika tuskallista.

Ai Jarkko Laine oli jo löytänyt Cohenin? Mielenkiintoista.

Juhani Tikkanen kirjoitti...

Sanakirjat vihjaavat:

Kaskas = cicada
cricket = (koti)sirkka
bush crickets hepokatti
(green) grasshoppers = hepokatti

Jotenkin minun biologisella tarkkuudella saman asian lähellä olevia hauskoja, hyppääviä sirkuttajia.

Näillä on eri lajeja satoja ja sitten tuolla Leonardin puolella kasvavat vielä aika paljon isommiksikin.

Eli suomeksi olisiko voinut kääntää vaikka hepokatti ?-)

Kaskaan laulu on kyllä tekstinä parempi kuin sirkkojen laulu, mutta entäs sirittävät sirkat?

Hepokatin hölinät?

-

Jakke näköjään käänsi kaksi kokoelmaa aikoinaan, ja Ville Sutisen jälkipuheen mukaan Leonard Cohenin teoksessa Kaipauksen kirja Jakke olisi senkin suomennoksen aloittanut mutta siihen aikaan sitten nopeasti etenevä sairaus oli eri mieltä käännöksen valmistumisesta.

Hyvältä se maistuu tuo Ville-Juhani Sutisen suomennos. (Sammakko, pokkarilaitos 2011)

Kävin nääs kirjastossa! Mielenkiintoista! Tuossa Kaipausten kirjassa on niitä Leonardin kuvia. Kauniita.


Niitä löytyy myös netistä, kuten tämä. Siellä voi edetä eteen ja taakse...


Sivusto: http://www.leonardcohenfiles.com/longroad.html

Sitten löysin vielä tämmöisen kirjastosta:

Leonard Cohen, Armokirja.
Suomentanut Seppo Pietikäinen
Rockadillo-kustannus, Tampere 1986.

Proosarunoja. Lainasin senkin ja selaan ainakin tässä jossain välissä.

Niin, vielä: Jakkehan oli kovastikin musiikin perään. Teki useita hyviä sanoituksia. Olisko joku Rauli Baddingillekin.

Käsittääkseni Jakke ei itse soitellut mitään vehjettä, tai lauleskellut ainakaan laajemmin?

...

Tuo lämpimässä nukkuminen on tottumattomalle tuskaa. Sain aikoinaan Brasiliasta olkapäihini kolotuksen. Se jäi Suomeen päästyäni talviavantoon.

Ja joskus kun Siperian mannerilmasto kesällä valtaa Ilomantsin mummolan niin nukkuminen on melko tukalaa; jos potkii lakanat pois päältään niin hyttyset iloitsevat.

Kuinkahan paljon sitä on Raidia hengittänyt.

Mutta elossa ollaan. Ja kaskas; löysin taas tuon Leonard Coheninin uudelleen. Aikoinaan jotenkin jäänyt sivuun elämän myrskyissä.

Niin ja vielä piti kehumani haikuista: törmäsin netissä googlen paljastamana tuohon Summer Haikuun ja havaitsin että englanninkielisessä haikumaailmassa Cohen oli hyvin noteerattu. Kiva niin.

Siellähän on myös Jack Kerouac'ia. Book of Haiku lisäksi Kerouacilla on haikuja siellä ja täällä; nyt katson mihin kohtaan saisin tämän Kerouacin haikun sopimaan, miksi en nyt tänne näin:

Lähde Jack Kerouac, Maggie Cassidy, pokkarilaitoksen sivulta 188, Sunnuntai iltapäivä Carnegie Hallissa

Kevään hämärä
Viidennellä Avenuella,
- lintu


Tekisi mieleni lisätä yksi Tikkis:

Kuckiva raha -
Bilderberg rulettaa
Hesasta taiteet

Hmn. R2 yksi tavu pudonnut. Ja vuodenaikasanakin hucassa, jollei aasinsiltaa kukkimisesta = kevään aikaa?