Kokoelma joka on kuten yksi lause kulkee kuten tuulenviri kulkee merenselällä loppukesällä tuulen viri kuljettaen perässään mieleenjäävää röyhelöä, makoisia sanoja asettuneena riveihin, jär jes tyk ses sä"Hiljaisuudessa
kellon tikityksen kaktus."
Yöksi siliävän meren pinta peittää ulapan uloshengityksen, keuhkoja ei pakota, -
Caj Westerberg ei pakota mihinkään. Tekstin kanssa voisi kävellä rannasta suoraan meren ulapalle, -
tallustaisi kumisaappaat kuivina toiselle rannalle, jäisi kuulemaan kuinka erisukuiset linnut elävät ihmisen kanssa linnut jotka pesivät munivat lentävät liikkua jos on tarveCaj Westerbergin Yönmusta, sileä - kokoelma on staattisesti alusta loppuun etenevää puhetta kuten puheen hengitys liukuu kevään liukkaalla merenjäällä vasten auringon valoa,
silmälasit, vahvuus tekstissäKun kokoelman on lukenut tulee tunne että tyynellä säällä meren ulapalle virinnyt tuulen viri
ohitti kuten vain myrskyt merellä ohittavat niin että kun taas on tyyntä on tyyntä eikä pöheikön lintu muusta välittäne että kun kutsuu saa vastauksen.
"Mielessäni risteilee
kymmenentuhatta ajatusta.
Jospa niistä yksikin
saavuttaisi sinut."
Caj Westerberg, Kokoelmasta Yönmusta, sileä sivulta 31.
Ilmestynyt 2011, Kustantamo: Otava. 72 sivua. Seuraava on lainattu sivulta 9:
"Laineet kuiskivat,
lumi murtuu, sortuu hiekkaan.
Karheana kaikuu
variksen viesti."
Kts myös:
http://mataleena.blogspot.com/2011/03/caj-westerberg.html
Valokuva lainattu ilman lupaa teoksen sivuilta. Kuvaaja Pentti Sammallahti.
Kannen kuvasta ote lainattu myös ilman lupaa. Kuva: Marjatta Nuoreva.
Kirjasta puhumisesta ylipäätäänkään en ole myöskään sopinut, eli olen siinäkin liikkeellä luvatta.
Tekstit
2 kommenttia:
Ah, luvatonta puhetta! Meille sanottiin lehdistöopin opetuksessa, että kritiikissä saa olla sitaatteja.
Kemppinen kirjoittaa tänään sitaattioikeudesta, enkä ihan käsitä mitä hän tarkoittaa, ellei blogikuvana olevaa Otto Mäkilän maalauksen kuvaa.
Mutta sitaatti voi olla myös kuva.
Kunhan vähän myös härnäilen. Taustalla väijyy koko ajan Louis Zukofskyn pianistipojan uhoilu internetissä, että hänen faijansa tekstejä ei saa lainata (ilman rahallista korvausta tietenkään!) Zukofskyn "A" ilmestyi tänä vuonna uusintapokkarina, eikä ollut edes hirmuinen hintakaan (USD on taas edullista Euromarkkinoilla). Mutta siitä ei siis saa kirjoittaa koska pianistipoju kyttää että hänen faijansa tekstiä ei VARASTELLA! Ei kirjoiteta sitten...
Lähetä kommentti