keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Uskon painettuun kirjaan


Netistäkin printtaan parhaat artikkelit ja eritoten runot ja maiskuttelen niitä sohvalla selälläni.

Mutta oppikirjat voisivat hyvinkin olla nettiversioita; kertakäyttöistä nopeasti läpikäytyä tietoa. Koululaitos saisi huomattavaa säästöä, paperia ja energiaa säästyisi eikä maailmassa tarvitsisi yrittää impata raakaöljyä jokaisesta putrakosta.

Ja WSOYn hollantilainen johtaja saisi keskittyä siihen mitä osaa, puhua pieni peruna poskessa.

ps:
Tähän kommenttiin ihastuin Facebookissa niin paljon että kalastin sen tänne.

jk:
Facebook on vähän kuin WSOY, vain kutsutut ja sallitut saavat lukea ja kirjoittaa, jos noudattavat ElinkeinoElämänKeskusliiton salaisia yhteisiä muurarikoodeja: vain eniten julmettuja voittoja kahmineet saavat elää!

Muut unohdetaan jätepaperisäkeissä SiikelinSuon pohjattomiin ja tutkimattomiin silmäkkeisiin.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tähän ei voi muuta kun olla samaa mieltä! Mutta eihän näin voi olla, koska oppikirjabisnes ja muutama kirjakauppa stoppaisi siihen.

Aika näyttää, toivottavasti.

PS. Nyt on mieleni kääntynyt, ja tulen avaamaan blogin elokuussa oikealla profiilillani. Alla mainittu kaima päättää liikaa paljastuneena fiktiivisen taipaleensa perjantaina 13. elokuuta 2010.

Iloista kesän jatkoa!

Juhani Kieppi

Juhani Tikkanen kirjoitti...

Tästähän syntyi myös pienimuotoinen suomalaisen paperityöläisen tulevaisuustaistelu!
Että kun Sofi Oksaselle annettiin potkut Södikalta (koska ei tuota trapeeksi rahaa Hollannin vapaamuurareille?) niin se olikin jotakin tekemistä suomalaisen paperiteollisuuden kanssa.

Kirjakauppoja hieman oudoksun; saavat koko kirjan hinnasta kaikkein eniten. Kun taas Amazon-kaupasta kaikkein eniten saa postitusbisnes.

Mutta Sofi sai mennä. Ja pulinat pois, Iso Raha on puhunut.