perjantai 16. heinäkuuta 2010

Booktorin avajaiset Turussa



Perjantaina klo 15:00 aukeni Turun Puutorilla Booktori. Kävin iltapäiväkävelyllä katsastamassa maisemia, ja sorruin pariin kirjaan. Toinen niistä vieläpä sellainen joka minulla sitten kuitenkin jo oli hyllyssäni. Mutta noin hyvää kirjaa saa olla kaksikin kpl, nimittäin Risto Köykän Tai minä joka olen autuus. (Otava 1996.) Edelleen huomasin että olenkin häntä jo aikaisemmin kotisivuillani kehunutkin:

http://www.saunalahti.fi/~juhatik/pohdinta/ristokoy.htm


Booktori on onnistunut toritapahtuma, koska Puutorin Vessa on sen yhteydessä. Huolto siis pelaa. Yksi pikahavainto kirjatarjonnasta oli Waltarin perusteokset. Kesämökkilukemista tuntui olevan hyllykaupalla, eli jos sellaista kaipaa niin sieltä löytyy. Muutama mielenkiintoinen Haavikonkin runokokoelma näytti olevan tarjouksessa. Meillä on kaikki Haavikon runot, eli ei tarvinnut raottaa lompakkoa.

Divareiden tarjoustiskit ovat tavallaan mielenkiintoista tutkailtavaa; mitä divareissa liikkuu ja mitä ostajille asetetaan tarjolle. Booktorin läpileikkaus on vastaavan Vammalan kirjapäivien massasta vain murto-osa, mutta sinällään mielenkiintoinen. Ja Booktorilla sopii sentään kuljeskelemaan. Vammalassa ei oikein sekaan sopinut.

Mietin että voinen lainata Köykältä vielä yhtä runoa, etenkin kun tulin häntä taannoin jo kehuneeksikin, tämä on sivulta 47. (Mietin että juu, niinhän minäkin ronojani rustailen.)

Ei lehmäkään
aivan vakavissaan
tuota maitoa

1 kommentti:

Ripsa kirjoitti...

Muistaakseni Köykkä on täältä lähistöltä kotoisin. Oli ainakin jossain kirjallisuustapahtumissa.

Ilahduin tuosta runosta. Muistan pikkulikkana että lehmät suhtautuivat tosi persoonallisesti lypsämiseen, varsinkin kesällä.

Lypsyaika oli kello kuusi, nukuin aitassa, josta täti tuli maitokärryjen, maitosihtihen ja tonkkien kanssa herättämään. Minä työnsin kärryt mennen, me yhdessä tullen.

Joku yritti potkaista lypsysankoa kumoon, siis oli sitä mieltä että häntä nyt tullaan aamu-unien aikaan herättelemään. Joku taas märehti tyytyväisenä.

Aika oli hyvä, paarmat eivät olleet vielä heränneet. Tehtäväni oli kuudelta illalla ottaa lepänoksa ja huitoa paarmoja pois lehmien ja itsemme kimpusta. Tosin yleensä paarmat eivät tulleet varjoisaan paikkaan, jollainen yritettiin löytää pellon reunasta.

No kerron kun olet kumminkin halukas tietämään: ei, ei minulla ollut sormivoimaa lypsyyn. Kyllästyin kun sormet tulivat kipeäksi ja sangon pohjalle jäi vain lirahdus.