Kävin kuuntelemassa Porissa Suomi Areenalla, missä kokoomuksen ministeri enemmän tai vähemmän julkisesti lietsoi intoa.
Ymmärsin kenties tahallani väärin työnantajien ja todellisten hallitsijoiden rivien välit. Näitä tulin kirjanneeksi kovalle puupenkillä istuskellessa:
Neljä kivijalkaa jonka varaan Suomea rakennetaan
1. 60 tuntia:
Koska ministeri on joskus hereillä 60 tuntia viikossa niin duunarienkin pitää tehdä 60 tuntia viikossa, entisellä palkalla tietysti, ilman ylityökorvauksia.
Tai nyt kun optiorahat ovat vähissä niin vähän pienemmällä palkalla.
2. Sijoittajat:
Koska sijoittajien etuoikeutetut rahat ovat kalastamassa uusia lahjoituksia sinisilmäisiltä valtioilta on kaikkien puhallettava yhteen rahahiileen:
rahat ulkomaille, turvaan!
3. Vaalikäyttäytyminen
Koska kansa on vihdoinkin oppinut äänestämään oikein niin lopetetaan hankalat vaalit ja annetaan ulkomaisten pääomasijoittajien omistamien gallup-toimistojen laatia vaalitulokset jatkossakin.
4. Kasvihuone
Koska kasvihuoneilmiö uhkaa kasvattaa Suomen metsäkasvua niin estettäköön se suomalaisten rahoilla. Köyhä Kiina ja USA eivät siihen voi vapaata talouttaan kahlita.
Koska tämä on päävaltaisesti kuitenkin runoblogi, niin pari tähän alle:
Köyhä kukkaraasu,
vain yksi
kukkiva kukka
Pyöräilin yöllä Pori Jazzien pianosessionista takaisin kämpille. Puolihämärä piha, naapureilla ikkunaverhot edessä. Katuvalo jäi hämärtämään kadulle:
ei sada, ei tuule,
eikä linnun lintua --
tahraton hiljaisuus
Tekstit
2 kommenttia:
Minäkin olin siellä. Pori on vanha koulukaupunki ja minä jatsareiden perustajia, vaikka siitä ei juuri kukaan tietenkään enää perustakaan.
En ollut käynyt ainakaan 30 vuoteen paikalla, nyt yksi vanha ystävä pyysi. Ilmaiskonserttejakin olisi ehkä ollut, mutta väkeä oli liikaa joka paikkaan.
Pori Jazz 66 oli semmoinen idea, jota tehtiin ja mietittiin yhdessä eikä kellekään olisi tullut mieleenkään nykyinen megameininki.
Voi siellä olla jazzia, mutta melulta se kuulosti enemmänkin.
Areenasta tuli jotain kirjoitetuksi ylös, mutta olen vieläkin pökertynyt lähinnä yli 40 vuoden takaisten ystävien näkemisestä. Puheista, kävelyistä, pienestä matkasta meren rantaan, keskusteluista joista tuli äkkisyviä ja lujaa ja nopeasti.
Olisihan tuolla ollut aikaa tavatakin, lorvailin maisemissa.
Muutin Poriin n. 15 vuotta sitten töihin, asuin kuitenkin Turussa ja pidin Porissa Uudellakoivistolla vuokrakämppää. Ensi vuoden alussa viimeistään se pitäisi tyhjätä. Käyn enää harvoin koko paikassa.
Olin joskun Manuscript -63 toiminnassa mukana (vuoteen 2000 muistaakseni) mutta en senjälkeen.
Puuhattiin jotakin sen Otavankin kimpussa.
En saanut kaverin kanssa lippuja Jazz gardeniin, olivat loppu. Toisena iltana mahduimme Piano-sessioon, jossa oli mielenkiintoista irtiottoa pianolla. Myös yksi rumpali aluksi. Mietin että kannatttevaa ja mukavaa kuulla pianoa, ei siinä mitään.
Jazziahan on aina levyillä.
Mutta että ihminen istuu vain levysoittimen ääressä, verhot ikkunoissa ja ovet lukossa.
Lähetä kommentti