Ron Silliman, the Alphabet

närhen rääkäisyn
kimakka purskahdus

Ote on teoksesta: Ron Silliman the Alphabet (The University of Alabama Press, Tuscaloosa, 2008, 1062 sivua.)

Alustava kokoelman selailu tunkee mieleen tästä yli 20.000 rivin kokoelmasta tunteen, että Ron Silliman on joutunut karsimaan sellaiset rivit jotka eivät teokseen mahtuneet. :-)

Kyse on tietenkin aivan jostain muusta, vaikka toki tiedämme että runonkirjoitusprosessi on usein myös valinta siitä purskeesta mikä mielessä on kun ääntä siirtää paperille: näppäimistön ratina tuo kirjoitukseen sorapolkujen askeleet, välillä on polulla hiljaisia kohtia ja syksyn polulle pudonneiten lehtien yli kävellessä krahina muuttuu lehtien kahahteluksi. Talvella askelten alla pehmeä lumi kyykistyy askel kerrallaan jääksi, ja se voi varomattoman kulkijan liukastuttaa nurin.

Pitää siis kuunnella ja olla varuillaan kun Ron Sillimanin Aakkoset - kirjaa selaa.
Mietin että milloin sen lukisin rivi riviltä alusta loppuun, tehden välillä merkintöjä, tarkistellen Isosta Websterin sanakirjasta joitakin sanoja, pysähtyen kuuntelemaan äänien etenemistä, muistellen että mikä ääni jäi mieleen kaikumaan muutama sivu sitten, esimerkiksi tuo sivun 351 närhen krähäisyä ennen on johdattelevia rivejä, jossa

kastanjan takana
tiainen
ei suurempi
kolibria

Tuo on hieman vapaa käännösluonnos; Sillimanin teksti on L=A=N=G=U=A=G=E runouden ydinporukoissa, ja sitä pitäisi ensijassa ja erityisesti kuunnella. Mutta L=A=N=G=U=A=G=E runous toki (useimmin!) muodostuu oikeista sanoista, eli voihan niitä eri kielille muuntaa.
Edellä olevassa esimerkkisivussa ei ole välimerkkejä, paitsi yksi pilkku, sekin yläreunassa sanan haukotella jälkeen, jättäen lukijalle aikavarauksen haukotella kunnolla ennenkuin siirtyy seuraavaan riviin: sen sisällä radio .

Tähän ohueen raapaisuun käytin yhdestä sivusta vain muutaman rivin. Vieläkin yli tuhat sivua taaperrettavana! Unikirjaksi Silliman Aakkosista ei ole. En saanut yöllä kunnolla unta kun Sillimanin sanarivistöt hyppivät kuin villavat lampaat unityynylläni. Sitäpaitsi teos painaa pehmeäkantisenakin kuin ortodoksipapin topsipuikolla tehty voitelu. (Tuo on sisäpiirin vitsi, enkä sitä selitä, vaikka joku kysyisi.)

laajat auringonkukkaniityt
ja kaikki lehmät ovat valkoisi

Copyright Ron Silliman. suom. j.t.

Minua hauskutti erikseen eräs löytö sivulta 337, ilmetty hay(na)ku:

we just called 
that cowboy 
Hoppy

(Me kutsuimme tätä lehmipoikaa Hypiksi.) Vai olisiko yhdellä jalalla hyppivä tarkempi käännös?

The Alphabet ei ole kiinteä kokonaisuus. Sitä yhdistää kaksi vankkaa tynnyrinvannetta, kuin pitämässä tynnyrin leveitä, osin Fibonaccin matematiikalla koottuja lautoja muodostamaan tämä the Alphabet-tynnyri: nämä ovat Ron Silliman itse ja L=A=N=G=U=A=G=E runous.

Ron Silliman, ja Alphabet runona, pakottaa lukijan mietiskelemään muodon ja sisällön välisiä yhteyksiä. Tapa millä Silliman työstää kielioppia ja syntaksia ja kieltä johtaa ajatukset toiseen runoliikkeeseen, tai -oppiin, uuteen lauseoppiin , eli The New Sentence. Pilkku-, piste- ja välimerkkisäännöistä tuskin kukaan itseään oivallisena runoilijana pitävä on enää aikoihin muutenkaan välittänyt, eikä Ron Sillimankaan sitä useinkaan tee.

Demokraattisessa mielessä Ron Sillimanin The Alphabet kasvattaa yleisöä aktiiviseksi, että lukija alkaisi kysellä. Sitä keskustelua Ron Silliman jo käy omassa blogissaan. (http://ronsilliman.blogspot.com)

Teoriassa voi toki pohdiskella runon eri muotoja, rakennusosasia. Millä kieliopilla sanat muodostavat korvin kuuntelemalla ymmärrettäviä lauseita. Spekulaatiot yksittäisten lauseiden muodostamista rakenteista yksittäisen runon syntymiseen on kuin heiluttelisi muinaisen Leningradin tavaratalon kassan helmitaulua; ostokset on aina maksettava.

Ei elämään eikä runouteen sen korkeampaa matematiikkaa tarvita.

The Alphabet on myös yhtä ja samaa runoa, erilaisista muodoista riippumatta. Ja kun Ron Sillimanin the Alphabet päättyy, jatkuu hänen neljäs Ketjak-sarjansa Universe-koosteella. The Alphabet pitää sisällään Ron Sillimanin elämästä vuodet 1979 - 2004.

Teos koostuu aakkosista, Aasta Zetaan eli 26 ikäänkuin teosta. Osa niistä on oikeasti ollutkin julkaistuja teoksia, jokunen kuten A eli Albany vain kaksi sivua; sen hän kirjoitti 1979, ja julkaisi vuonna 1983. Viimeinen, Z eli Zyxt 1998-2004. Eli Alphabet kooste, tai runo on kirjoitettu 25 vuoden aikana, keskimäärin noin 40 sivua vuodessa!

Seuraava kooste, tai kirja, tai Ketjakin osa, Universe tulee sisältämään tekstiä vuodesta 2005 eteenpäin. Se on menossa, kiehumassa Ron Sillimanin kirjoituspajassa Gogolin Sielujen soppakattilan tavoin. Soppa on aina maukasta, kun sen keittää kuumaksi. Hyvä herrasväki, suosittelen että pidellään kuitenkin hatuistamme kiinni! Matka tulee olemaan pitkä mutta ei uuvuttava.

the Alphabet päättyy Anselm Hollon kirjoittamaan loppulauseeseen:
Aakkoset päättyvät. Maailmankaikkeus alkaa!

Esa Mäkijärvi kirjoitti Ron Sillimanin the Alphabet kirjasta blogissaan:

http://marstravolta.blogspot.com/2009/02/ron-sillimanin-kirjasta-alphabet-2008.html Fiksusti kirjoitettu!

Muita lähteitä lähinnä Internetin vapaana leviävä avaruus. Erityisesti Carl J. Boonin PARATAXIS AND POSSIBILITY. RON SILLIMAN'S ALPHABET. Ohio University June 2007. PDF, 233 sivua.