Kurkia siellä asui, annoin heidän siellä olla minulta rauhassa.
Kerran Pehkusuon ja alakansakoulun välisessä umpikuusikossa hiffasin kuusen oksalla punatulkun.
Saattoi päästää lievän äänen, heilahtamaton kuusen oksa sen vaimensi,
ja oli taas hiljaista.
Hengitimme yhdessä,
punatulkku ja minä.
Ja kuusi.
Jatkoin matkaani,
yksi kuusen levittynyt oksa kävi olkapäähäni kiinni, päästi silti ohi.
Löysin maantien ja kavelin mummon luo.
Oli raikas olo.
# 4
näin syvä korpi -
punatulkku on vaiti,
hieman eksynyt?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti