Täysikuu ohittaa

Valvoin pitkälle iltaan ja yöhön.
Täysikuu käväisi kurkkimassa
kuulasta taivasta.

Odotin kuun laskua
nähdäkseni kirkkaita tähtiä.

Kuun laskiessa virisi tuuli
ja toi yhdistyneet sateet.

Tähdet saivat sateista peitteen;
minä riisuin alasti, ja menin oman peitteen alle.

Tähdet eivät minua näe;
täysikuu meni jo.

Tyhjänä yö ei anna heti unta.

Runo kirjoitettu 8.9.2001,
ollut jonkin aikaa myös htm-sivuilla.