kusin paimenpoikaan
siitäkö johtuu tää
ikuinen lataus
Copyright: Timo Kemppainen
julkaistu haiku Keijo Nevarannan Facebookissa 22.3.2015
En malttanut olla viisastelematta ja koska kaikki maailman hyvät ihmiset eivät ensinnäkään ole Facebookissa ja toisekseen siellä Keijo Nevarannan kavereita, niin kopsaan oman kommenttini vielä tänne, että joskus löydän itsekin mitä tuli auottua päätäni:
Timon tekstissä on vahvasti vuodenaika; kesä! Itsekin samaa harrastanut nimenomaan maalla kesällä kun lehmät pysyivät ohuen sähkölangan takana eivätkä löntystelleet naapurin metsiin...
Haikussa, joka alunperin oli vain ketjurunon aloitusotsikkko, josta sitten muut jatkoivat, on minusta tavujen mekaniikka vähän höpöä, tärkeintä olisi tekstin hengitys, eli ensin lyhyt hönkä, sitten keskirivillä vähän pitempi ja loppuna taas lyhyempi.
Jostain syystä tuo tavujen laskeminen on saanut valtaa Suomessa. Jos kaivelette englanniksi kirjoitettuja niin aika pian huomaa että 5-7-5 englannissa on aivan liikaa tiivishenkiseen kieleen? Ei niissä enää ole tiivis haikujen henki? Ne on runoja joissa runsas elementtien tungos syö sisältöä? Kuitenkaan ei voi päästää runolaukkaa irti koska sittenhän tavuta vasta tulisikin, ihan kuin Kalevalan Bysantin valtaus-runossa. (Jos sellainen edes olisi?)
Japanissa taas on helpompaa haikuilla, ei ole noita ylimääräisiä tarkennuspäätteitä ym rimpsuja vaan teksti pitää sukeltaa esiin vähän kuten Bashoon kuralätäkköön äänekkäästi pomppaava sammakko? Tiivis teksti joka hengittää silti?
Kaikki säännöt ovat lopulta toisten kiusaamista? Santokan 2 riviset ylivertaiset huikeat haikut ovat yksi esimerkki!
Niin alunperin japanissa vain yhdellä rivillä,,, joo, mutta kuunnelkaa miten japanilainen sen yhdellä vedolla, ilman että pensseliä välillä nostaa, sen tekstinsä kuitenkin lukee ääneen? Ääneen voi lukea myös hiljaa itselleen, ei sitä aina tarvitse mölistä suureen ääneen?
sähköaidalla
lehmä kostein silmin
nyppii korsia
Keijo Nevarannan juttu on fiksu, menkää ja lukekaa!
vaikkapa tästä on hauska jatkaa vaeltelua:
http://nevaranta.blogspot.fi/2012/01/kirjoja-hyllystani-basho-kapea-tie.html
Runot ovat kivoja, ja jos joku lukee runoja on itsekin runoilija.
Sanoiko Hannu Mäkelä tuon eilen YLE-jutussa...
Kevään yhtä teemaa olen hieronut, enkä oikein saa sitä aisoihin.
Tuulet karkaavat aitauksista taivaan pölyisiin pilviin
Kun alkaa tuulla
kevätpölyä nousee -
himmenee taivas
menee tuulen mukana
vaikka Uralin taakse
Tekstit
4 kommenttia:
Kiitos huomiosta ja blogini mainostuksesta. Juu mietin tuota tuulijuttua. Kun tuossa on kaksi versiota, niin yksirivinen tuntuu selvästi paremmalta mutta ymmärtäisikö sen sellaisenaan ilman tankaa. Mielestäni riittävästi.
Muuten kun tuossa mainitaan Matsuo Bashõ, niin hämmästyin kun näin muutamia kirjoitettuna eurooppalaisittain japaniksi, niin ne noudattivat 5-7-5 mittaa, minkä Kai Nieminen on omissa suomennoksissaan viskannut täysin menemään.
Jussi, kaiken lisäksi on suositeltava tuota Kevätuhri-juttua joka tuli eilen Teemalta. Se näkyy olevan Areenassa ja siinä sanottiin että ensimmäinen osa.
Se on lähinnä semmoinen elokuvaessee, mutta hienosti tehty, monessa maassa. Siinä puhutaan vuodesta 1913 ja Euroopasta.
Katsokaa nyt ihmeessä kaikki mahdolliset ihmiset!
Englantilaisissa (Made in lähinnä USA) aika ajoin lisääntyvät yksiriviset. Joskus ne on ihan hyviäkin niin mutta joskus pitkähkön rivin katkaisu tekisi äänelliseen rytmiin vain hyvää. Kun tekstiin tekee rivin niin se tarkoittaa pientä hengähdystä? (Ei aina eikä kaikilla, mutta se on toinen juttu...)
Niemisen Alati matkalla on paikoin uudelleen editoitu; kääntäminen on alituista sorvausta. Nopea vilkaisu kuitenkin näytti olevan 5-7-5 direktiiviä tiukasti noudattava.
Suomen kieli soveltuu erityisen hyvin 5-7-5 juttuihin. Mutta ei aina. Ja vanhoissa japanilaisissa alkaa olla merkityksien niin suuri erilaisuus että pitää ruveta selittelemään. Mikä on minusta erityisen hauskaa. Jotkut ei tykkää että selitellään.
Ripsa: Katsottiin ja hihkuttiin innosta! Sitä katosessa tuli mieleen että mitäpä jos eivät olisi poliittisista jutuista olleet niin turhasta kiihtyneitä ja jättäneet sodanjulistukset tekemättä. Minkälainen Eurooppa meillä olisi nyt? Tsaari olisi pystynyt pitämään puoliaan ja Suomi olisi hyvin toimeen tuleva suuriruhtinaskunta, vai mikä me oltiin, Itävalta-Unkariin olisi hyvät kulttuurisuhteet, ja mitä kaikkea muuta? :-)
Jos jossittelee
niin tietääkö mitä hauskaa
keväisin löytää
5-7-5, ja riittääkö sana kevät tekemään siitä kevätjutun?
Lähetä kommentti