Kolme tekstiä lauantaina

1.


kevään odotus
Aurajoen savivesi
sumea taivas

Kieliopetus edellyttäisi edes viitteellisiä välimerkkejä, eikä lause ala pienellä kirjasimella...


Eli mitäpä tuosta voisi repiä syvällisempiä?

R1. Ollaan keväässä, se näkyy. Mutta mistä tullaan koska lause ei ala isolla kirjaimella?

Jospa se on vaan hämäystä, näyttää kauniimmalta?

Rivillä 1 ei muuta anneta, siihen on tyytyminen?



R2. Oikea paikka, Aurajoki virtaa Turun läpi savisena ja vakaasti. Huomio jäänee saven olemukseen?

Vesi on savista. Kannattaako mokomaa odotella? Ja mistä Aurajoen vesi on savea itseensä impannut?



R3

Ihan ensin katse kääntyy taivaalle, puolipilvistä, tuhruisia pilviä, harmaata, tylsää, kaikki taivaan värit sotkettu yhdeksi. Tylsää?


Kun tuon on lukenut jää mieleen kolme erillistä elementtiä, niistä muotoutuu yksi. Odotus?

2.


päivä pitenee -
keskiyöllä joen vesi
virtaa, ja virtaa

Allakka lähenee vääjäämättä kohden kevään tasausta.

Aamu aamulta valoa tunkee sisään ja illalla hämärtää myöhemmin.


Kevättähän se on.


Tulvat? Keskiyö olisi ilman Tuomaan Sillan katuvaloja hämärä. Mutta ei alas joen pinnalle niin tarkkaan keskiyöllä muutenkaan näe, ja mitä sinne kurkkimaan, siellä se virtaa.

Virtaavaa vettä, vaikka mistä vesi näkee virrata, kuka sitä ohjaa?

Kun on vain vähän tilaa sanoille niin yhtä sanaa jopa tuhlataan.

3.


Sateinen aamu -
yksikään pihan puista
ei yllä pilviin

Ovatko puut kuitenkin vain puita, vai kurottaako joku toista korkeammalle.

Mikä on ihmisen osuus tässä pilvien maailmassa?

Saako suurin puista äänestää?