3.
Varo, ihminen merta,
meri vaanii kölin alla
nielaistaakseen ihmisen kitaansa
laivoineen
päivineen.
Eikä laiva voi koko ikäänsä ankkurissa olla.
Mistä tietää milloin on ihmisen aika
ankkuroida, turvaan,
tai jäädä ajelehtimaan,
kuten meduusat laskuveden aikaan
ajelehtivat avomerelle?
9.
Kaikki Aika tulee lopulta kohdalle.
Ja sitä aikaa ei voi peruuttaa,
tai jättää käyttämättä.
Ihminen, lähdettyään,
on vain kuten meren tyrskyt
jotka vaikenevat autioille rannoille.
Ja suurestakin laivasta jää jälkeen
vain syysyön myrskyyn kadonnut vana.
Nämä pari erikseen otettua tekstiä on runoelmasta Meri
kirjoitin sen 28.9.1994 tapahtuman takia. (Estonian haaksirikko.)
kts: estonia.htm

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti