3. Varo, ihminen merta, meri vaanii kölin alla nielaistaakseen ihmisen kitaansa laivoineen päivineen. Eikä laiva voi koko ikäänsä ankkurissa olla. Mistä tietää milloin on ihmisen aika ankkuroida, turvaan, tai jäädä ajelehtimaan, kuten meduusat laskuveden aikaan ajelehtivat avomerelle? 9. Kaikki Aika tulee lopulta kohdalle. Ja sitä aikaa ei voi peruuttaa, tai jättää käyttämättä. Ihminen, lähdettyään, on vain kuten meren tyrskyt jotka vaikenevat autioille rannoille. Ja suurestakin laivasta jää jälkeen vain syysyön myrskyyn kadonnut vana.
Nämä pari erikseen otettua tekstiä on runoelmasta Meri
kirjoitin sen 28.9.1994 tapahtuman takia. (Estonian haaksirikko.)
kts: estonia.htm
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti