Tämä kuva on paikallisesta yksityistaidegalleriasta Juuan Nunnanlahden kylästä. Samaan sarjaan kuuluva piirros löytyy myös Mataleenan blogista,
kts: Mataleenan blogi
Nunnanlahdessa on perinteistä kaivostoimintaa. Avokaivoksista on kaivettu vuolukiveä joista tehdään oivallisia vuolukiviuuneja. Kivikylän taide- ym näyttelyt alkavat olla jo legendoja. Kantsii aina käydä jos ohi on huristamassa. Kivikylässä on myös oivallinen ruokapaikka.
Louhikärmeksen
siivistä viuhuu ilmaa -
kevät jolkuttaa
Piti vähän sievistellä tekstiä että tavut asettuivat turbulenssissa... :-)
Kuvan copyright T. H. (8 vee.) Seuraavan lohikäärme-haikun copyright oikeudet omistaa robert wilson. Suom. J.T.
Pilvet tänäyönä,
lohikäärme
hengittää lunta
Tekstit
3 kommenttia:
Tätä piti kyllä oikein miettiä.
Jos louhikärmes hengittää ulos, niin eikös se silloin syökse tulta ja lumet sulavat? Ilmeisesti tämä meidän hidas keväämme on tulosta louhikärmesten hitaasta kevätmuutosta?
Vai aattelitko, että jos pitävät kitansa kiinni, niin lumet eivät sula? Nenähän tietysti palaisi jos ne nenän kautta hengittävät tulta.
Kun niillä on siivet, niin luulis nyt kumminkin että vuorottelevat auringon määrän mukaan.
Pitää kaivaa Tolkienin Sinne ja takaisin esiin. Siellä se otus on. Mutta se pihistää joltakulta aarteen.
Ripsa:-) Juu.
Oikeasti taidan uskoa että jonkinlaisia louhikärmeksiä on ollut, jollei ikivanha tarinaperimä sitten tarkoita lentäviä dinosauruksia yms.
Inkun kummipojan kuvat innostivat tekstiin.
(Lukee muuten Tolkienia mm. parhaillaan...)
Sadut ovat totta, ovathan.
Lumet ovat muuten lähes hipsineet taivaisiin, aika paljon.
Joo.
Olen ollut aina sitä mieltä että satujen lohikäärmeet ovat totta. Lentäviä dinosauruksia on ollut. Mutta ilmeisesti niillä on ollut sulkapeite ihan niin kuin meidänkin linnuilla.
Linnut ovat siis dinosaurusten suoria jälkeläisiä, aivan älyttömän vanhoja eläimiä. Edelleen elossa, ellei ihminen nyt tee maasta niillekin elinkelvotonta paikkaa.
Olen seuraillut Kalakotkasia, jotka perustavat pesää jossain päin Vörumaata parastaikaa. Hirmuisia mustasukkaisuustappeluita siitä, kuka saa olla rouvashenkilö. Päätyi niin, että myöhään Sudanista asti tullut Piret jäin alakynteen Oxanalle (= vieras, tuntematon). Isäntä sen sijaan on sama, Suomessa rengastettu Madis.
Saitin löytää googlaamalla.
Viime kesän pitkän seuraamisen jälkeen olen sääksistä innoissani. Niin kauniita lintuja!
Lähetä kommentti