Se kuka tämä korkea-arvoinen kulttuurivaikuttaja oli ollut ei jaksanut minua kiinnostaa enkä tullut silloin tuoreeltaan urkkineeksi kuka. Ja miksi. Se "miksi" kai oli selvää, Suomessa oli monta omasta mielestään lahjakkaampaa ja tärkeämpää henkilöä toimittamaan Parnassoa kuin maisteri Anhava.
Anhava ei ollut tästä kriittisestä luonnehdinnasta suinkaan pahoillaan. Ja minullekin jäi pikkuisesta jutusta hihittelevä muisto.
Arvaan mistä "porno" negatiivisessa mielessä yritettiin uudistuneeseen Parnassoon leimata. Kirjallisuudessa sotaa edeltävät laahusviitoissa haamuilevat vanhoillismieliset yrittivät vielä pitää Suurista Ylevistä Hengen heiluttajista kiinni. Vai miten sen nyt nätimmin sorvaisi.
Salaman linnatyrmään hiljentäminenhän oli lähes onnistunut. Modernisti Kekkonen pahalainen kun meni ja armahti.
Samaisen Salamakiistan takia nuori runoilija Tikkanen omatuntonsa pakottamana käveli Johanneksen seurakuntaan jossa kansliassa ilmaisin haluni erota siitä yhdistyksestä.
Pappi kutsui minut perähuoneeseen jossa kuultuaan perusteluni vihastui, ja sanoi että on vaan hyväksi että minä ja minunlaiseni saarikosket pysyvät erossa hänen kirkostaan.
Olen vieläkin kiitollinen evankelislutherlaisen kirkon edustajan selkeästä viestistä. Oliko oikeassa? Kiinnostaako ketään.
Mutta tämä porno-alaviite tuli heti mieleeni kun viimeinen Parnasso Nro 4 / 2012 kolahti tänään punaiseen postilaatikkoomme.
Ensi töikseni lukaisin Pauli Tapion kirjoituksen Leevi Lehdon suomentamasta Ulysses-teoksesta. (Gaudeamus 2012.) Otsikko on Romaanitaiteen sika.
Tämä Pauli Tapion analyysi oli kuin oli lukenut kolmanteen kertaan Ulysses-teoksen. Eka kerta Saarikosken, ja toinen Leevi Lehdon. Selailujani alkutekstiin en laske vielä lukukerraksi kuitenkaan.
Havaitsin Saarikosken käännöksen oivalliseksi, mutta häneltä pihkuna sentään oli jäänyt runsaasti suoranaisia virheitä. Ainahan niitä käännöksiin tupeksii; sitä varten on kriittiset ja vihamielisesti vihreitä etsivat riitilliset riitikot meillä olemassa ?-)
Havaitsin Leevi Lehdon tuoreen suomennoksen vielä oivallisemmaksi, ja uskoakseni häneltä ei ole niin paljon suoranaisia virheitä kuin Saarikoskella? Joku pervo niitäkin varmaan tonkii ja tikulla tökkii. Hyvä niin?
Porno? Kuten tunnettua Joycen Ulysses oli aikanaan kielletty kirja vapauden esikuvamaa USA.ssa. Näin olen kuullut. Milloin ja miksi; ei kai kommunismin takia?
Ulysses kuulemma sisältää erotiikkaa. Hui sentään. Ja taas heti nenä kiinni lukemaan: kuka löytää mehevimmät palat.
Tämä on tarkoitus olla kiitoslurina nykyisellekin Parnassolle.
Hyvä että meillä semmoinen lehti saa ilmestyä, niin pornoa kuin siinä joku joskus nähneekin.
En lainaa mitään pätkää Pauli Tapion jutusta vaikka välillä mieleni tekeilevi. Menkää itse ja lukekaa. Kuitenkin joku on eri mieltä ja pahoittaa mielensä? Niin maailmassa keskustelu jyllää. Ja harharetkiin löytyy aina ja aina uusia lokikirjamerkintöjä.
Nami nami.
Tekstit
8 kommenttia:
Ulysessen lopusta löytyy Mollyn monologi, joka oli aikanaan
aivan liikaa sen ajan moraalille,
kuten tiedätkin.
terv. maurice
Tämän päivän Hesarissa taisi olla juttu Dublinin pubeista. Ja Joyce mainittiin, mutta ei sen enempää.
Mollyn monologi on minusta hieno. Mutta on Odysseuksen kirjoittamisesta yli sata vuotta reilusti, joten kai tapa sanoa on voinut muuttua, tai mitä sallitaan. Muistelen että Odysseusta ei päästetty hetikään Irlannin markkinoille.
Kirkko oli varmaan vielä vahvempi kuin se on nyt.
Maurice: Koko sensurointi, tai siis täyskielto jenkeissä oli kai tyypillistä. Ja karkotukset. Beatle-John taisteli karkotusta vastaan. Jos hän olisi heti lähtenyt tuosta henkien onnelasta pois niin olisi voinuyt elää vielä muutaman vuosikymmenen? Muita karkotettuja olivatko ainakin Chaplin, Morrison, Pound jne, jos oikein muistan.
Pound vangittiin loppuelämäkseen koska uskalsi arvostella
Isänmaata.
Itsesuojelu kaikenlaisia väärinajattelijoita kohtaan on jokaisen maan oikeus? Aika monet maat sallivat väärinajattelijoiden tappamisen. Niskaan. Tai muuten vaan.
"Jollei ole maan valtiaiden mieliksi ei saa sijaa maassa."
On niitä siis muitakin maita missä väärinajattelijoita kohdellaan tylyhkösti...
Milloinkahan jenkit kyllästyvät raa'an väkivallan suosimiseen telkkarissa, elokuvissaan? Oireita kai jo on?
Ihminen saadaan paloitella kilon, anteeksi paunan, paloihin ja veriroiskeet elävöittävät Oscarin Iloja, mutta jos naisen tissi vilahtaa tai peräti tussu niin vankilan kalteri kilahtaa.
On se kai jo hieman rauhoittunut?
Ripsa: Huomasin jotain telkkaristakin, Saarikosken jutussa ei Dublinilainen pubi ollutkaan ripustanut juhlakylttiä seinälleen, että "täällä Runoilija P.S. kävi ryypyillä"...
Muuten eilinen Saarikoski juttu telkkarissa oli mielestäni hyvä esitys.
Jos Saarikoski olisi pystynyt vähentämään sisuskalujensa liottamista väkevillä niin ties miksi Tiarnia-sarja olisi kehittynyt.
Hän kai taisi suunnitella siihen vielä neljättä kokoelmaa. Ilmeisesti ei ehtinyt?
Aina tämä maailma jää hiukan kesken, vaikka kuinka yritämme tätä valmiiksi saattaa.
Usein tuntuu että kirkko on tänne asetettu keskuuteemme että emme viihtyisi?
Oi voi.
Nyt Suomeenkiin tule KD-puolueen luottohenkilö SM.n kanslistiksi; alkaneeko meilläkin nyt sisäinen valvonta?
Tuon Ulysseus/Odysseuksen olen tainnut joskus jättää kesken kahdestikin.Taiteilijan omakuvan olen lukenut, mutten muista siitä mitään.
Anhava ja hänen vaikutuksensa alkavat nousta kuolemattomiin mittoihin: kirjallisuuskeskustelun rankingissa taakse jäävät mm. Hesari ja NVL-ysäriläisyys.
Joskus mietin onko esim. Eliotin vaikutus 50-luvun modernismiin pelkkä myytti. Tämäkin keskustelu palautuu väistämättä Anhavaan. Haavikko kielsi Taanilan haastattelussa 1975 Eliotin minkäänlaisen vaikutuksen ja korosti kirjailijoiden omia esteettisiä polkuja. Näkemys lienee Haavikon omassa tapauksessa vilpitön ja omakohtainen, hänhän ei muuta (kauno)kirjallisuutta lukenut.
Kirjallisuuden vallankumouksissa pesuvesi on lasta tärkeämpää. Kuuntelin juuri jutustelua Sarkian ja Anhavan Rimbaud-käännöksistä. Jyrki Kiiskisen mielestä "vanhemman helkyttelijän" Sarkian käännös tavoittaa lyyrisyydellään paremmin Anhavaa paremmin alkuperäisen hengen. Anhava oli aikanaan sanonut, että Rimbaud on helppoa kääntää kun en ymmärtää "oikein". Tuohon lauseeseen oikeastaan tiivistyy moni kirjallisuuskumous ja ylimielisyys.
Kekkosen armahdus saattoi johtua arvoliberalismista ja oikeudentunnostakin, mutta luulen että yhtenä vaikuttimena oli näpäyttää vanhoillisia piirejä. Kekkonen tykkäsi vallan keskuksessa ojennella yhtä sun toista.
Saattoipa asian takana hyvinkin olla Sylvi, joka joutui aviovaimona opettelemaan suvaitsevaisuutta. Eikö lie ollut myös Tamminiemen kirjallisenkabinetin takana, vaikka Kekkosella tunnetusti nuorena kirjallisia harrastuksia olikin. Kuten Kekkosen seikkailuista mm. Haminassa ja Ohranan pehmeän metodin asiantuntijana voidaan päätellä, Luoja varjelkoon meitä epäonnistuneilta taiteilijoilta. Pahempiakin esimerkkejä toki löytyy.
Suomessa on muodollinen sananvapaus vain siksi, että sanomisilla ei ole mitään merkitystä eikä vaikutusta. EK ja Kökkimys ovat ryöstäneet maan hajoita ja hallitse-taktiikalla. Armeliasta: miljoona suomalaista on uhrattu muiden hyvinvoinnin vuoksi.
Mutta mitäpä näistä. Luetaan me kirjoja, nyt kun se vielä on sallittua.
Isännän kanssa mietittiin juuri USA:n perustuslakia.
Siltä vaikuttaa, että tarkoitus oli pitää maa jotenkin demokraattisena ja vapaana ihan vain sillä tavalla, että kellä tahansa olisi ollut oikeus militian perustamiseksi.
Se kirjoitettiin muotoon että kaikilla on oikeus kantaa asetta. Beatle-John runoili että Hppiness is a warm gun, missä virnuiltiin jenkkien asehulluudelle, mutta huonosti kävi John Lennonille. Niin kuin sitten tämä kanssaihmiseni sanoi: I used to be a walrus, but now I'm just John. Ihminen tulee ihmisekseen kuoleman hetkellä.
Suurin Amerikan kirkko on katolinen, helluntailaiset eli babtistit ovat vasta toisena.
USA on siirtolaisten maa, suurin osa meikäläisiä, euroopalaisia.
Kristian: Mielenkiintoisia vinkkejä, niistä kiitos. Enpä kuullut kumpaakaan, Haavikon Eliotin kieltämistä enkä Anhavan Rimbaud-teilausta!
Rimpisestä itseasiassa on jännä Sarkian käännös jota Aale Tynnikö muotoili. Muistanko oikein.
Juopunutta purtta makustellessa en ole itseasiassa ihan kokonaan sitä sisäistänyt. Alussa on jännä vinkki inkkareihin joka alustaa mielestäni erinomaisen merirunoelman! No joo.
Olen nähnyt Unto Kupiaisen kynänjäljet: Kupiainen luki tarkkaan Anhavan käännöksen aikoinaan Parnassosta.
En tiedä kommentoiko Kupiainen silloin sitä käännöstä. Kupiaiselta ilmeisesti jäi moni mahdollisuus osallistua kirjalliseen keskusteluun kun hänellä oli muuta tekemistä niin paljon. Professorin viranhoidon lisäksi. :-(
Mihinkähän suuntaan professorin runous olisi kehittynyt Polariksen alun jälkeen jos olisi vähentänyt viinaksien lipitystään.
Ettäkö Eliot ei olisi vaikuttanut? Miten se muuten pitäisi näkyä. Mitenkään. Miten kirjoittaja sulattaa kaiken sen minkä lukee, eri kielillä.
Minusta Autio Maa ei ole Eliotin paras, vaikka huippu sekin. Senverran arvostan tätä Eliotia, minä ainakin.
Nyt en muista miten Haavikon yksi auton köhinäruno liittyi Faulkneriin tai peräti Eliotiin.
En löydä sitä Haavikon moottorin ysköstä, vuosi oli jotain 1970-tienoilla.
Liitän tähän yhden moottorirunon, joka liittyy minulla toiseen toistaiseksi julkaisemattomaan nyrkki- ja verenkiertosarjaan, tämä liittyy tuolla edellä kuvatulla tavalla Haavikkoon:
aamukasteesta
bensamoottori yskii -
auringon koura
(Mietin pitkään kumpi, kasteessa vai kasteesta. Valitsinko sittenkin väärin?)
Ja Ripsa; jee. Kyllä kansan pitää saada puolustaa itseään! Osataan niitä pyssyjä meilläkin käyttää.
Aamu lämmittää -
asekaapin hyllyiltä
pölyt pyyhitty
USAn inkkarit on vähemmistönä. Muuten mistähän ne sinne tupsahtivat, osa varmaankin Beringin salmesta silloin kun se oli ummessa. Mutta joku tuli kyllä Ison Merenkin yli kanooteilla? Vai tuliko. Näin kerran sensuuntaisen historiajutun telkasta.
Niin ja kävihän Jeesuskin Amerikassa? Eikös Jeesus siis itseasiassa ole amerikkalainen?
Tuota, tämän globaalin jätekasapallonhan pitäisi olla jotenkin tasa-arvoisesti ihan kaikkien. Onhan.
Valmistaudumme syksyn kuntavaaleihin. Voittajat voittoon ja häviäjät turvat tukkoon!
http://yle.fi/radio1/kulttuuri/eeva_luotosen_kirjahistoria/humaltunut_venhe_vai_juopunut_pursi_37036.html
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/proosan_uudistaja_paavo_haavikko_14060.html#media=14061
Tuossapa linkit, ei tarvitse olla kuulokuvieni varassa. Molemmat taitaa olla ladattavissa tällä hetkellä. Oiskohan ollut tuosta inkkariasiastakin lisäselvennystä.
Kuuntelin tuon Kiiskisen teilauksen Anhavan käännöksestä!
Oi aikoihin ollaan palattu!
Odotellaan nyt sitten kai Kiiskisen uutta käännöstä?
Kävin vilkaisemassa myös Rimpisen paatin ranskaksi, selkeää ja kurinalaista loppusointua. Aleksandriinia. (Ranskaa en osaa.)
Mutta miten kääntyy suomeksi ranskalainen loppusointu? Muuta kuin väkivalloin?
Suomen kieli on oppinut Kalevalan lurituksien jälkeisten pakkopullanikkareiden totuttelemana
selviytymään melkoisista muotteihin pakotuksista hengissä.
No, mielenkiinnolla odotellaan Kiiskisen uutta / uusia suomennoksia ?
Lainaus Parnasso 1958 s 364:
"ranskalaisilla pedanteilla on ollut koko joukon huomauttamista runon riimityksen puhtaudesta ja laadusta ylipäänsä"
Eli pitäisikö Rimpisen riimityksen "virheet" siirtää suomeen? :-)
Mutta mielenkiintoista yhtäkaikki!
En saa tuosta Sarkian pakkomuottiin väännetystä versiosta ihan selkeää otetta, mutta kiitos Kiiskisen ylistyksen se avautui jonkinverran. Ilmeisesti sekä Sarkia että Anhava kuitenkin käänsivät samaa alkutekstiä.
Lähetä kommentti