Että jokin on niin ääretön,
että puolet siitä on yhtä suuri kuin se itse,
eihän sellaista ole.
Vaikka mikä otettaisiin ja pantaisiin kahtia,
niin puolet on puolet.
Eli jos jotakin on ääretön määrä, esimerkiksi €uroja kähmittäväksi, niin siitä voi ottaa puolet ja saadaan kaksi äärettömän suurta läjää?
Niinhän täällä globaalissa maailmassa on ruvettu rellestämään.
Eli ollaanko turhaan huolissaan kaiken riittävyydestä. Ottamalla äärettömästä puolet se tublaantuu. Vau.
Avaruus on tiettävästi ääretön. Mutta miten ääretön laajenee jatkuvasti?
Suhteellisuusteoria opettaa että äärettömän pitkä jana kohtaa lopulta itsensä, on siis äärettömän suuri ympyrä. Eikun siis suora...
Antti Hyryllä on kirjoissaan useita veret seisauttavia totuuksia.
Vielä yksi lainaus, tuon ylläolevan kanssa samalla sivulla 92:
Jokainen hetki, minun hetkeni, on yksi mahdollisuus äärettömästä, täysin mahdoton.
Tekstit
3 kommenttia:
Niin, äärettömän puolittaminen on mahdotonta. Mutta kai sentään mahdottoman voi puolittaa? Organisaatiogurut kuvaavat mahdotonta elefanttina, jonka syöminen onnistuu kun se paloitellaan.
Kiinnostava ajatus kuitenkin... Jos on jotakin jota jatkuu äärettömästi ja leikkaa siitä vaikka muutaman valovuoden mittaisen pätkän ja ottaa sen irtileikatun pätkän erikseen niin onko alkuperäinen ääretön nyt vajaa.
Eli äärettömyyden fantilta olisi vaikkapa häntäkarvat kynitty?
Jos kaikki valtameret ovat uusiutumiskyvyssään nk äärettömiä niin jos ottaa kauhalla vettä merestä ja heittää sen veden vaikkapa taakseen rantakalliolle niin pitkällä tähtäyksellä meri ei siitä vähene?
Toisaalta pisteellä ei ole mittaa, sitä ei siis ole mutta onhan piste olemassa. Eikä pistettäkään voi siis puolittaa, tai ottaa siitä pientä osaa syrjään. Onko piste siis äärettömän vastakohta.
Oi, piste. Se on äärellisen loppu. Portti äärettömään, jossa pisteillä ei ole virkaa, vaikka olisivatkin olemassa. Tai ehkä niiden avulla voisi lajitella niitä valovuoden pätkiä äärellisiin kokonaisuuksiin.
Lähetä kommentti