Tuleville polville pitäisi jättää jotakin, mistä voisi kysyä että mikä on pysyvää.




Muutama purkki ozonivapauttavaa spraymaalia, voimakasta intoa ja uskoa siihen että maailma pelastuu kun siinä on jotain kaunista. Ja että tämä kaikki kuuluu meille kaikille.




Aina on mahdollisuus haihtua näistä maisemista. Esi-isät ja mummot lähtivät ameeriikkaan. Intiaaneilta ei kysytty mitään. Meillä on vielä toimivat junat.

 
Tulevaisuus?
Rautainen maailma 
vie uuteen tulevaisuuteen! 
 

(Se että kolmirivisessä on hay(na)ku direktiivin mukaisesti 1-2-3 sanaa ei tee siitä välttämättä mitään ylevää. Mutta menkööt nyt näin ilmaistuotteena?)