sunnuntai 27. syyskuuta 2009





Suihkulähde roiskuu. Jos tulisi pakkasta niin voisi kuulua helinää. Kasvihuoneilmiö kuitenkin pelastaa tämän ongelman meiltä. Että jotakin hyvääkin? 
 
Roiskuva maailma 
ilakoi lämpimikseen -- 
10 000 pisaraa.
Lähettänyt Juhani Tikkanen klo 6.25

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoista! Miellätkö tuon 10 000 luvuksi vai sanaksi? Haikussa se on ongelmallinen, kai, kun on niin pitkä: kymmenentuhatta, kuusi tavua. Tankassa sitä näkee ihan kirjoitettunakin, ikinä en ole tavannut tuolla lailla merkittynä.
Muuten, onko hai(na)kun tavujen määrällä väliä vai päteekö vain se 1-2-3, siis sanojen lukumäärä?

A.R.

28. syyskuuta 2009 klo 9.26
Juhani Tikkanen kirjoitti...

Jos tuo olisi kilpailuteksti niin enpä tietäisi. Näinhän sillä ei tipan pisaran väliä, optisesti se näyttäisi olevan kaksi tavua :-)

Kymmenentuhatta on merkittävä luku, sehän tarkoittaa usein vain että jotakin on erittäin paljon.

Hay(na)ku on mielestäni sanoja.
Se voi olla myös 3 - 2 - 1

Tuosta syntyy usein joko jännästi nouseva 1-2-3 tarina tai laskeva, jolloin usein viimeinen sana rivillä 3 on tärkeä, koska siihen kohdistuu alkukehittelyn koko lataus. Sen on se lunastettava, ja kestettävä.

Englanti on usein hankala; kielioppi vaatii usein jotakin pääsanan eteen, kun suomessa tarkennemääritteet on leivottu sanan sisään.

Toisaalta:

Joessa
kala
hyppää

In the river
a fish
jumps

Eka ei oikein skulaa, mutta tokan tuo rivijako jotenkin jo antaa sille elinkeinoluvan:

eka rivi kuulostaa ihan hyvältä suussa.
Tokariville, määritetään kala,
ja kolmas rivi kertoo että se hyppää.

Kolmas rivi myös swims, mutta ei se olisi vielä teksti? Hyppykin on lähes nothingia. Siinä rajoilla.

;-)

Näiden direktiivien kanssa on joskus haastavaa puuhata; suomenkieli joustaa merkillisen pitkälle kun vain haluaa.

28. syyskuuta 2009 klo 9.39
Anonyymi kirjoitti...

Totta, suomi on melkoinen kieli. Sen verran olen englanniksikin puuhaillut (ja muutamalla muulla kielellä), että tuskastuin joskus sanottavan ei-tiiviyteen, if you know what I mean. Tulee opiskeluajoilta mieleen, että ehkä jokin intiaanikieli olisi kompaktiudessaan vieläkin mukavampi käyttää (tästä muistimurusesta kiitos edesmenneen professorini Mikko Korhosen).

villiviinin
puna peittää
vanhan muurin harmauden

Syksyä!
A.R.

28. syyskuuta 2009 klo 22.44

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)