Vinkaran tie

Appiukkoni rakensi kuvassa näkyvän Vinkaran tien muutama vuosikymmen sitten. Hänen syntymäpäiviään vietimme 11.8. Kivilahdessa. Hautuumaalla oli rauhallista. Tapasimme monta muutakin sukulaista ja tuttavaa. Kuka muistaa tienrakentajaa kun tietä ei enää kukaan käytä, kun Pohjois-Karjalassa ei enää kuskata puutavaraa koska ruotsalainen StoraEnso ei enää suostu jatkamaan toimintaansa Suomessa. Metsät jäävät ahmojen pesiksi, hirvien vaeltelupaikoiksi ja majavien pesäpaikoiksi?

Ärsyttänen varmaankin tällä pessimismilläni paikkakuntalaisia. Ihmisillä olisi oltava oikeus elää kotimaakunnissaan, mutta millä ostaa paikallisesta Siwasta tarjousmakkaraa kun kukaan ei maksa enää palkkaa? Ja vihjaavat että muuttoliike Ruotsiinkaan ei oikein enää ole kannatettavaa, sillä Uruguayn puu se vasta erinomaista on. Kiinasta vouhkaaminen on jo vanhanaikaista.

Pari nopeasti kyhättyä tavudirektiivin mukaista kolmirivistä:

periferian 
hiljaisuus tukahduttaa 
puiden huminan



taloustaantuma 
innostaa pahantekoon -- 
puupinot pannaan!

Myönnän että nopeasti kasvanut eucalyptuspuu jyrää nyt minunkin sananjalkani. Mutta yritinpä, edes.