elokuun tuuli kuhisee
vaahteran lehdet heiluvat
villiintynyt nurmikko rehottaa
tuuli valtaa puutarhatuolin
kampaan tukkani
ja yritän näyttää arvokkaalta
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Onhan minullakin toki sanomista kuten lokilla, joka raakaisee kun se kastaa purstonsa hyisessä pärskeessä.
2 kommenttia:
Tervehdys!
Pomppasin tänne tuolta Hukan sivuilta.
Jalkasienen "lainankielinen " versiosi oli mainio:)
Tinea pedis joutaa romukoppaan.
Näitä runojasi on mukava lukea.
Olen itse tällänen höffelinpöffelin suoltaja, joka ei ymmärrä runoudesta muuta, kuin että jotkut tuntuvat sulavan suuhun, toiset sitten ei.
Haikuilusta en ymmärrä senkäänvertaa.
Näitä sinun oli helppo lukea, ja plondiudestani huolimatta ymmärsin, mistä oli kyse.
Tämä ei siis tarkoita sitä, että runosi olisivat jotenkin "yksinkertaisia" :)
Minä olen.
Tulen taas piipahtamaan ja oppimaan lisää...
Arjaanneli: heh, harmaasudellahan niitä latinankielen virikkeitä taitaa vilistellä pitkin jänkhiä...
Runoja ei kannata yrittää ymmärtää. Kuuntele ja anna mieleen tulla mitä tulee; siinä se runo aina on parhaimmillaan. Hiljaa, tyrkyttämättä.
Kun aina malttaisikin.
Hyviä sienestysilmoja! Valkoisia kärpässieniä ei kannata kerätä, tai jos kerään, niin ei ainakaan syödä.
Lähetä kommentti