Kävimme iltakonsertissa Turun Tuomiokirkossa. Kalevi Kiviniemi soitti reilun tunnin satsin, alkaen César Frankista ja päättäen Pierre Cochereaun Scherzo symphoniquehen.
Istuimme kenties vähän liian edessä, eli saarnastuolin tuolla puolen. Siellä oli tosin screeni, joka näytti Kalevi Kiviniemen urkutyöskentelyn. Tupa oli runsaslukuisesti täynnä, tosin reunapaikoille olisi vielä toinen mokona porukkaa sopinut.
Vaikka olen turkulainen en ole Turun Tuomiokirkon urkuja moneenkaan kertaan mennyt kuuntelemaan. Mielessäni vielä parin viikon takainen Porin urkukonsertti odotin tukka kammattuna vanha kotikaupunkini urkujen fiilistelyä.
Tuntuivat ottavan erinomaisen sivistyneesti Kiviniemen soiton. Pehmeän arvokkaasti, voisi jopa luonnehtia. Marcel Dupré osio minulta jäi toiseksi eniten mieltäni hyrisyttelemään. (Lopun Scherzon saadessa minulta max + 1 pointsia.)
Turun urut osasivat Dupréensa siinä kuin Porin kirkonkin urut. Kovalla jakkaralla istuessa en ehtinyt miettimään että puutuivatko paikat, korvat pitivät virkeydestä hyvää huolta.
Porin uruilla olen käynyt useammankin kerran Kalevi Kiviniemen soittoa kuulemassa. En ole tainnut erikseen niitä kuuntelukeikkoja kehua retustelemassa. Kehutaan nyt sitten samaan kauppaan nekin tapahtunut. Viime konsertista jäivät muutamat kohdat päähän tinnittelemään, ihan kuten kävi nyttenkin Turun konsertin jälkeen.
Ei se Kiviniemi mikään velho ole, eihän velhoja ole edes olemassa. Mutta onpahan hyvä urkujen soittaja. Erinomainen urkujensoittaja. Demokraattinen tasavaltamme turkulaisena ymmärtänette jos sanoisin että Kalevi Kiviniemi on urkuri.
Siis Urkuri.
:-)
Iltahaiku konsertin jälkeen:
ilta-aurinko hehkuu sivistyneesti konsertin jälkeen
Label: Kalevi Kiviniemi,
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti