Juhannuksen aurinko

Juhannuksena ei aurinko julkeammin juhlinut. Ilman paitaa ei tehnyt mieli kuljeskella. Mutta mittumaarii on aina juhla, satoi sitten räntää tai hiekkapölyä hikiseltä maantieltä. Kuuntelin aamulla Mirkka Rekolan radiojuttua ja siitä tuli mukava olo. Luottamus siihen että kyllä hyvä runous pitää itsensä hengissä. Kuten Juhannuksen kukat. Surautin pari voikukkasta toiseen blogiini:

http://juhatik.blogspot.com/2009/06/blog-post_21.html

Mietin niiden tekstejä pitkään; kuvat kertovat aina oman rajoitteisen tarinansa kun sensijaan runous tahtoo lähteä lukijan mielessä kuljeskelemaan. Kuva ja sana yhdessä on usein latistava yhdistelmä?

Huomisestako alkaen aurinko alkaa jättämään meitä. Mitä pahaa me olemme tehneet että talvella on pimeää ja märkää ja kylmää ja joskus hilpeitä lumikinoksia lumiukkojen leikkiä.

Hyvää juhannusta.

       juhannusaurinko 
       valaisee sadepilvet -- 
       hilpeä kesäsade