Hyry ja Mäntyharjun urut

Kauempana meni lokkeja myötätuuleen.
Suolla oli ollut kurki,
oli huutanut ja noussut lentoon,
ja kohta niitä oli ollut neljä,
lentäneet lähellä,
ja oli ollut kuuroja
ja satanut sadetakin kauluksesta sisään.

Täytyy oppia olemaan synkkinäkin päivinä.

Tuuli suhisi
ja puunlehtien nurjat puolet kääntyivät näkyviin.


Antti Hyry teoksessa Kertomus osiossa Mustan ojan vesi . (Otava 1986)

Lueskelin tätä kun kuuntelin radiosta Urkumaratoonia Mäntyharjun kirkon uusilla uruilla. Olli Urposen soittoa olen kuullut muuallakin; hyvin hän Mäntyharjun pillien kanssa kaveerasi. Alkuosasta jäi mieleeni kihertämään Katri Vesanen: soitto oli reipasta ja läheni rämäkkyyttä mutta kuitenkin kurinalaisesti tuntui noudattelevan nuotteja. Tuli leppoisan rempseä olo Katri Vesasen soittoa luurit korvilla kuullessa.

Täyteläinen kokemus. B-A-C-H muunnelma oli ovelasti selkeä ja moninainen.

Semmoinen musiikkipläjäys tältä perinteisesti oikealta Jussinpäivältä, 24. kesäkuuta.

Iloista ihan oikeata Juhannusta!