makaan sohvalla, 
näen unta että liukastun 
jäisellä tiellä 

Tuo teksti on Kogarashi-julkaisustani vuodelta 2008.
Kutsun sitä haikuksi vaikka tavuja on 5-8-5.

Olen pitkään asiasta omantunnovaivoja ja traumoja kärsineenä englanninkielisten haikujan kautta vakuuttunut että hyvää sisältöä ei pidä latistaa sen takia että siihen saisi 5-7-5 tavua.

Se ei sinällään ole teknisesti ylivertaisen vaikeata, onpahan mielestäni melko usein ihan turhaa.

Tuonkin saisi jotenkin puserrettua direktiiviin:

Makaan sohvalla --
pelkään että liukastun
jäisellä tiellä

Pöh. Ei tuo ole mikään runo?

Sohvaperuna
hätkähtää säpsähtäen --
maantie livettää

(Hmn, ihan hauskakin ?)