Selitystä: Ensinnäkin olen ollut viime viikonlopusta flunssassa; päätä särkee, oksetti yhden illan, kivisti ja kovisti seuraavan yön, eikä maistunut edes konjakki. Tautini lienee siis pahempaa laatua. Mutta: Joulupukki kantoi minulle pienen kirjoituskoneen, joka kuvassa on hukkunut vanhan kunnon Keytronic-näppiksen taakse. Paperitela nousee ylös ja siellä on sen näköinen kaukalo johon voisi sekoittaa kirjoitustussia, ja ruveta pensselillä kalligrafioimaan. Olen joskus osannut, klassista kiinaa. Onkohan missään sitä tussikiveä enää?
Näytiksi nostin vuoden 2008 Joulukortin. ISBN numeroa en sille tänä vuonna saanut, enkä ole enää varmaa koskeeko kyseinen laki tuollaisia julkaisuja, edes. Painoskin oli pieni, 120 kpl, loppui parahisti, pieni lisäpainos kai koneisiin.
Selvitys Kolmen Mutkan Majaan: Sehän julkaisi meidän Ogura Hyakunin Isshun. Sen painos loppui myös käsistä, mutta kysyntä ei liene kuitenkaan niin vetävää että edes pientä parinsadan kappaleen lisäpainosta kannattaa lähteä tilaamaan. ?
Kolmen Mutkan Majan pääprojektin rahoilla kustansin myös oman 40-vuotisen juhlakokoelmani, Laihakuun vuonna 2006. Ja nyt sitten edelleen tämän pikkuisen Kogarashin, joka on talvisten tuulien trilogiani viimeinen osa. Ensi vuonna pohditaan uusia, jos pohditaan.
Kiitokset O-P.lle kirjoituskoneesta. Otan sen käyttöönoton vakavaan harkintaan.
Lainaan tähän Kogarashista sivulta 11 yhtä runoa:
postilaatikko seisoo lumihangessa ... tulee hämärä
Tekstit
3 kommenttia:
Nyt vasta huomasin että ollaan miltei yhtä vanhoja. Minä olen syntynyt neljä päivää sinun jälkeesi!
Minulla ei ole ollut tuollaista konetta. Opin kirjoittamaan tätini Remington-kannettavalla 15-vuotiaana. Ei konekirjoitusta koulussa opetettu. Koneessa oli jokin toinen kirjainsysteemi, en muista mikä se oli nimeltään, mutta ei siis tämä qwerty.
Kone oli raskas eikä sillä juuri runoja syntynyt, kirjeitä sitäkin enemmän.
Ripsa: kiva jutella nuoren henkilön kanssa!
Sama vika, se taisi olla jopa Remington, matkakirjoituskone. Kai sillä jotain broidin kanssa muka hienoja kirjoiteltiin. Minnekähän se joutui? Koska minun oma eka kirjoituskone oli Olivetti Lettera, vuonna 1963, On se kai vieläkin jossain vaatakomeron alahyllyjen alla...
Tästä Tussilaatikollisessa kirjoituskoneessa on melkein qwerty. Öökköset tietenkin puuttuvat.
Juu ja nyt mun kirjoituskoneeni on Keytronic. Made in Mexico, yksi kaikkien aikojen parhaita näppiksiä. Sitä ei kai enää saa, nyt näppikset jotain Made in China, kestää katseet mutta ei käyttöä?
Minä sain ylioppilaslahjaksi Olivetti Letteran. Sille kävi kehnosti: olin matkalla Naantalista Tukholmaan, se heilahti hyllyltä, kansi halkesi ja näppis hajosi.
Siitä päädyin Amerikkaan ja siellä divariin. Löytyi saksalainen Olivetti Lettera. Se on mökillä jonne en enää pääse. Pikkuruisella työpöydällä, kansi auki, odottaa kirjoittajaa.
On kiva kumartaa vanhempaa toveria!
Lähetä kommentti