torstai 12. kesäkuuta 2008


 
 
Vanhetessaan  
   kivi on sammaloitunut  
     ja sen kylki on pehmeä, 
kuin keskipäivällä 
nähty uni, 

tai  

puiden läpi laskeutuva päivänvalo.
Lähettänyt Juhani Tikkanen klo 13.23

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)